keskiviikko 24. helmikuuta 2010

VIERAITA ODOTELLESSA

Viime yönä taas vannoin, että emme enää nuku mieheni kanssa samassa makuuhuoneessa. Vuorotellaan. Molemmat saavat (lue: joutuvat) nukkumaan joka toinen yö E:n kanssa, muuten tämä nainen taitaa seota hetkenä minä hyvänsä. Kertokaa te kokeneet itkuisten lasten mammat ja paapat miten ihmeessä te saatte lapsenne nukkumaan öisin? Voisin luvata kultaharkon toimivasta vinkistä.

Tänään pääsin onneksi pitkästä aikaa treenaamaan. Potkin ja jakelin iskuja oikein olan takaa. Rauhoitti kummasti. Pääsisipä joka ilta. Liian suuri haave tässä elämäntilanteessa. Eilen illalla aloin väsäämään petisohvaamme päällistä. Käsin taidan joutua sen ompelemaan, että saan siitä siistin (jos sittenkään). Yhden kulmauksen sain jo nysvättyä, ja liian sirpakan neulan kanssa se on suhteellisen työlästä puuhaa! Kädet oikein syyhyävät kaikkien keskeneräisten projektieni vuoksi. Mistä ihmeestä taikoisin itselleni aikaa? Luulisi äkkiseltään, että vanhempainvapaalla sitä aikaa olisi. Mutta ei. Päiväuniajat eivät riitä edes blogin päivittämiseen. Pyykinpesu ja kodin pitäminen jonkinlaisessa järjestyksessä vaativat jokaisen vapaan hetken. En edes vieraille ole ehtinyt leipoa mitään. Tämän päiväinen kahvitteluhetki ihanassa paikassa ystäväni ja lasten kanssa oli pakollinen. Siellä E:kin konttaili pitkin lattioita aivan tyytyväisenä. Taitaa tulla tytöstämme kyläluuta, kun kotona ei viihdy lainkaan. Itse taas olen pikemminkin kotihiiri enkä jaksa aina olla menossa johonkin päin...

Kello käy ja aamulla täytyy körötellä satamaan hakemaan ihania ystäviä Suomesta. Se onkin viikon kohokohta! Nautitaan ihan täysillä.

tiistai 23. helmikuuta 2010

HEMMA BRA MEN BORTA BÄST?

Ollaanpa sitä tosiaan kiireisiä ja laiskoja, kun ei voida enää puhua päivityksistä vaan joko päivittelystä tai viikotuksista! [Kumpi lienee osuvampi?] Taas on palattu kotiin ja miten ihana yllätys meitä olikaan vastassa. E:n setä oli ihanasti käynyt vetämässä roskapöntön ulos kaapista ja tehnyt elämisen jälkiä murtovarkaita ajatellen. Kiitos hänelle! Avasin kotimme oven ja vilkaisin lämpöpumppua, jonka ajastinvalo välkkyi pelkäämääni oranssia. Juoksin ruokailuhuoneen ikkunan ääreen ja katsastin sisälämpötilan: ruhtinaalliset 8 astetta! Siinäpä sitä olikin yllätystä kerrakseen. E:n sain pitää toppahaalarissa sisällä muutaman tunnin, jonka jälkeen sain hänet nukahtamaan untuvapeitteen alle. Itse tartuin imurin varteen ja laitoin hihat heilumaan. Paksu villapipsake päässä pysyin jotenkuten lämpimänä. Vieläkin, tunteja myöhemmin, laminaatti tuntuu jalkojen alla melkoisen viileältä. Ja luonnollisesti pumpun asentaja on ihan äimän käkenä eikä tule kuulemma korjaamaan vikaa ennen kuin hän tietää mitä vikakoodi tarkoittaa. Kenties ensi talvena?

Suomessa oli niin mukavaa. Keskityimme vain ihmisten kanssa seurusteluun sikäli kuin esikoisemme antoi siihen mahdollisuuden. Öisin riitti itkua ja minun hermojani kiristeli melkoisesti [kuten varmaan ystäväperheemmekin, jossa majoituimme]. Tällä kertaa kiersimme keskustan kaukaa. Kiiriaisen kanssa käväisimme lauantaiaamuna Valtterilla ja 10 eurolla löytyi melko mukava paketti. Kunhan pääsen ihan omassa rauhassa päivittämään blogia, niin voisin julkaista muutaman kuvan löydöistäni. Katsotaan, josko joudan illemmalla. Nyt taidan keittää äkäiset kahvit iltapäiväni ratoksi!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

REISSUKUUMEESSA

Elämä on taas hitusen helpompaa eikä tänään ole tarvinnut huokailla. Aikaisin tosin herättiin, mutta se on pienempi mutta arjessa. Sitä aikaisemmin täytyy pistää itsensä vaakaan. Tänään sain värkättyä pian pari vuotta sitten otetut hääkuvamme albumiin. Voi sitä kaksipuolisen teipin kanssa väsäämistä! Liekö hankaluus johtunut siitä, että teippi on ehkä kymmenisen vuotta vanhaa? Vielä pitää ostaa pikaliimaa sekä mustaa kapeaa satiininauhaa ja liimata satiininauhan pätkää joka sivun reunaan, jotta sivujen kääntäminen on helpompaa. Seuraavana odottaakin Mauritiuksen matkakuvien tilaaminen ja albumittaminen. Hitaasti, mutta varmasti etenee tämän matamin projektit!

Päällimmäisenä mielessä pyörii ajatus Helsingin-visiitistä. Miekkonen innostui eilen illalla ja minä tietysti olen AINA lähdössä Suomeen. Ei tarvi kenenkään kahta kertaa kysyä! Matka on jo alustavasti varattu. Täytyy tänään vielä palaveerata reittisuunnitelmaa ja budjettia. Toissailtana jatkoin kiikkustuolin hiomisprojektia ja nyt ollaan jo loppusuoralla. Käteni ei vain kestä kovin monen tunnin hiomista yhteen menoon. Jos huomenna startataan, täytyy tänään kurkata pyykkinarulle ja alkaa pian pakkaamaan perheemme matkalaukkua. Pitää vielä tarkistaa, että koetammeko ehtiä isännän kummitytön syntymäpäiville. Voipi ottaa tiukille...

tiistai 16. helmikuuta 2010

SURKEAA UMMETUSTA

Sen verran huurustan kotimme ikkunoita tällä hetkellä, että parasta päästellä pahimpia höyryjä bittiavaruuteen. Eilisillasta asti meidän perhettä on taas koeteltu kovin ottein. E kärsi kamalasta ummetuksesta ja tämän päiväiset lääkärikäynnit eivät olleet millään tuottaa tulosta. Viime yönkin tytär karjui mahavaivojaan. Loppujen lopuksi saatiin suoli tyhjäksi ja voin sanoa, että tavaraa tuli sen verran paljon, että minä jos olisin kyseessä, olisi saanut varautua suurempaan siivoushinkkiin. Nyt voin jo hieman huokaista. Olen vain niin totaalisen pettynyt tähän nykysairaanhoitoon. Pitäisi itse lukea lääkäriksi, niin saisi edes oman lapsensa hoidettua. Muutenkin neuvolapalvelut ovat kyllä suoraan juuri sieltä. Harkitsen ihan periaatteesta neuvolan vaihtoa yksityiseltä puolelta julkiselle, kun kerran palvelu on näin surkeaa. Nyt olen kuitenkin onnellinen, että vaiva on toistaiseksi ohi...


maanantai 15. helmikuuta 2010

KOTINI ON LINNANI

Kotona ollaan! Hurahtaen menivät päivät Suomessa, mutta ihan mukavaa oli palata omien kullanmurujen luokse. Hyvin olivat isä ja tytär pärjäilleet, vaikka kuulemma sinnittelyä se oli ollut hermojen kanssa. Hyvä, että nyt isäkin tietää, mihin minä olen uupua. Tänä aamuna päätin, että jatkan neidin refluksivaivan lääkitystä ja tuntuu, että päätös on prikulleen oikea. Viime viikkojen kätyisyys on ilmeisesti ollut liian aikainen lääkityksen lopettaminen. Nyt E viihtyy jälleen touhuissaan ja minä elän toivossa, että näin saisi jatkua. Syliä E kaipaa vieläkin tuon tuosta, mutta tänään ei ole tarvinnut kuunnella jatkuvaa itkua. Pidetään jatkolle peukkuja!

Oli kerrassaan luksusta istahtaa Turussa kahvilaan ihan itsekseen. Tuntui lähes uskomattomalta viettää reilut 3 vuorokautta niin, että ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Täytyy ottaa useammin tällaisia irtiottoja! Se vain tarkoittaa sitä, että on lähdettävä merta edemmäs kalaan. Mukavaa pientä saalista sainkin. Kolmas kuppisarja lähtee keruuseen. En voinut vastustaa kiusausta. Nappasin mukaani myös muutaman valkopunaraitaisen marimekon tasaraita-pyyhkeen. Niillä on mukava piristää muuten mustavalkoista kylppäriä!

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

LÄHTÖLASKENTA

Vuorokauden kuluttua keinun punaisen laivan tunkkaisessa pikkuhytissä. Kummasti rauhoittaa mieltä, vaikka vielä on taistelutannerta edessä. Tämäkin päivä oli sellainen koettelemus, että ei voi muuta kuin huokaista syvään ja hörppiä vihreää teetä suuren suuresta Taika-motista. Ne on kuin luotu vihreän teen ystäville! Ei tarvitse muutaman hörpyn jälkeen katsella kupin pohjaa ja lähteä liottamaan lisää. Suosittelen!

Tänään lepuutin aivojani ja kireitä hermojani mopin varressa. Ihmeellinen kaaos oli taas päässyt valloilleen, vaikka viikonloppuna siivosimmekin tavalliseen tapaamme. Jonkinlainen syykin tässä parin päivän aikana on löytynyt tuolle tyttären karjumiselle. Vähäisen juonnin takia tyttöä vaivaa ummetus. Aamuisen kolmetuntisen karjumisen jälkeen meinasi elo salamoi. Olin kertakaikkisesti menettää järkeni (hermot olivat jo menetetty ensimmäisen tunnin jälkeen). Reissustani tuleekin hermoloma. Apteekistakin vain neuvottiin antamaan lapselle luumusosetta ja nestettä. Aivan kuin kuka tahansa selväjärkinen äiti ei tätä itsekin ymmärtäisi. Teki mieli näyttää pisintä sormea. Savu päästä nousten häivyin puljusta. Ensi viikolla on onneksi neuvolalääkäri. Otan asian esille lääkärin kanssa. Sama virsi kaikuu varmaan sielläkin. Ehkä alan taas omalääkäriksi ja haen Suomesta apteekista levolacia. Nostin jo pöydälle vehnäkuitupussin. Sitä aion sekoittaa huomenna liharuokaan, joka on ainoa neidille kelpaava sapuska. Toivottavasti teillä ei ole näin vaativia lapsukaisia!

E sai tänään uuden (käytetyn) lastenistuimen autoon. Tahtoo vauvakaukalossa vyöt puristaa meidän pikkuista. Käytetystäkin saa maksaa itsensä kipeäksi (1450 kr). Toivon, että tällä pärjätään nyt sitten loppuaika. Väriä ei tosin pääse valitsemaan, kun käytetyn ostaa. Minua tuo tummansininen väri ei miellytä, mutta muuten istuin oli oikein siistissä kunnossa. Odotellaan mielenkiinnolla, että viihtyykö E yhtään paremmin uudessa. Tähän asti matkustaminen on ollut yhtä huutoa.



Tästä vanhempi malli saa kelvata! Kuva www.brio.se


Ajelin juuri hakemaan täydennystä hautajaisasuuni. Lähes vanhoilla mennään! Kengät täytyy huomenna kaivaa ulkovarastosta ja pakata kassit. Tietääkö joku jotain mukavaa kahvilaa Turussa, joka aukeaisi jo kahdeksalta aamulla? Pitäisi suunnata aamiaiselle hetkeksi kyytiä odottelemaan...

tiistai 9. helmikuuta 2010

LINKKIVINKKI


Kaikki ompelutaitoiset kurkatkaa tänne! Minä ainakin löysin kivan näköisiä kankaita sopuhintaan.

MALMSTENIN MUOTOJA


Kuvat www.malmsten.se

Vaikka en yleensä rakastakaan mitään kovin klassista -varsinkaan ruotsalaista, näille kyllä löytäisin paikan kodistamme!

maanantai 8. helmikuuta 2010

MINÄKÖ MUUMIMAMMA?

Onkohan minusta tulossa muumihullu, vai miksi ihastun näihin Finlaysonin ihanuuksiin?!
Kuva www.kotteshoppen.se

UNIVAJEESSA

Kuva www.norrgavel.se

Vihdoinkin löysin ajatusta meidän makuuhuoneeseemme, joka tosin tällä hetkellä toimii vain isän ja tyttären leposijana. Tässä sängynpäädyssä olisi ideaa itse nikkaroitavaksi! Tämän osaa toteuttaa jokainen, jolla pysyy vasara ja naula kädessä. Ajattelin tosin hieman muunnella mallia. Materiaaliksi valitsen rahkeaa lankkua (onko se nyt sitten sitä kakkosnelosta?) ja pintaan paksukerros valkoista maalia! Laudoitus saa olla ihan lattiaan saakka ja leveyttäkin reippaammin. Muutenkin sänkymme kaipaa pientä ehostusta. Nyt energiamittari on vain pakkasen puolella. Virtaa vie tämä vieroitusprojekti. Olen niin puhki, että taidan kohta läsähtää kasaan niin kuin neulalla pistetty ilmapallo. Ehdin jo kuitenkin uuden Elle Interiörin innoittamana suunnitella sängymme ihmismäisen näköiseksi! Suomen-reissun jälkeen pistetään töpinäksi.

lauantai 6. helmikuuta 2010

NATTI-MATTI

Tässä istun enkä muuta voi. Minulla oli aivan toisenlaiset tarkoitusperät. Kävin oikein rentouttavassa suihkussa ja petasin itselleni vuoteen tänne yläkerran työhuoneeseen. Otin kirjan käteeni ja koetin päästä toiseen todellisuuteen. Hetkeksi pääsinkin, mutta en suinkaan väsähtänyt, piristyin vain. Tunnin verran pyöriskelin sängyssä ja nousin. Uni ei tule. Vajaassa kymmenessä kuukaudessa olen niin tottunut nukahtamaan E kainalossa, että taitaa tämä vieroitusprojekti olla meille molemmille yhtä hankalaa. Viime yön nukuin anoppilassa, ja olin niin lopen uupunut kiukkuisen tytön kantelusta yhden aikaan illalla, että nukahdin suhteellisen nopeasti. Iltaiset päiväunet taisivat sotkea minun rytmini pahasti. Olen aina sanonut, että en osaa nukkua päiväunia. Ne eivät sovi minulle! Nyt lähdetään uudestaan yrittämään. Toivottavasti korvatulpat estävät alakerran pahimpine huutojen kuulemisen... Natt i natt.

torstai 4. helmikuuta 2010

IDEOITA?


Tästä sänkyvanhuksesta on tarkoitus kehitellä inhimillisen näköinen petisohva työhuoneeseen. Olisko teillä ideoita patjan päällystämisen suhteen? Ollaan avoimia!

ELÄVÄLTÄ NIRHITTY

Jouluksi ostamani herkkukori piristää yhä!



Sanokaa minun sanoneen, että jos tästä viikosta selviän hengissä, saan nostaa itselleni hattua "femtioelva gånger". Selviän sitten tulevaisuudessa vaikka sademetsässä kaikkien vihaamieni (lue: pelkäämieni) pikkuötököiden parissa, ja isompienkin. Täällä kiehuu hellalle. Ja palanut maitohan haisee! Välillä pelottaa, että E ei pysy hengissä, kun käyn niin ylikierroksilla. Syvä uloshengitys ja rauha maassa hetkeksi. Arvon neiti suvaitsi nukahtaa rattaisiin. Pitäisi varmaan alkaa harrastamaan joogaa. Voisi kadota aina muihin maailmoihin hetkeksi. Sitä kyllä täytyisi erään kokemuksen takia harrastaa ihan yksin.


Pian vilkutan tuolta kannelta, kun poikkean lahden toisella puolella aivan yksin.

Ryhmäjooga ei minulle sovi. Olimme nimittäin kiiriaisen kanssa kerran joogatunnilla. Sali oli jo suhteellisen täysi sinne mennessämme. Viritimme itsemme viimeiseen nurkkaan, jotta emme aloittelijoina erotu porukasta. Syväänhengittelevä ohjaaja, jonka liikkeetkin olivat kuin rauhanneuvottelijalla, puhui matalalla ja unisella äänellä. Ja yllätys, yllätys, asettuikin suoraan meidän nenän eteemme. Siinä sitä olikin pitkä 75-minuuttinen. Minä en ainakaan päässyt korkeampiin sfääreihin, kun vieressäni oleva nainen hengitteli niin, että korina kävi. Oli siinä naurussa pitelemistä. Kaikkein parasta oli, että tunnin päätyttyä ystävättäreni luuli, että se hengittelijä olin MINÄ! Sen koommin minua ei ole nähty joogaamassa. Kyllä minulle sopii paremmin vaikka afrotanssitunnit, vaikka en osaa edes valssia vetää.


Aarikan lampaat välkkyvät toivottavasti jo kesän jälkeen E:n huoneessa keittiön ikkunan sijaan.

Eilisilta meni oikein mukavasti, kun pääsin hengähtämään kodin ulkopuolelle. Kurvasin ensin kirpputorille ja sieltä pikaisen ruokakaupassa käynnin jälkeen jumppaan. Kirpputorilta keräsin E:lle muutaman kivan bodyn ja ihanan tanskalaisen harmaan plyysipaidan. Niitä oli siellä useampi. Ostin pari extra-kappaletta tuleville kavereiden vauvoille. Saa nähdä, kuka ensin ehtii! Ihan pakko oli ostaa myös raikas punavalkoinen minikokoinen body. Näytti niin suloiselta!
Lisäksi löysin vanhoja harmaaksi maalattuja henkareita 9 kappaletta, yhteensä 3 kruunua! Tarttuipa käteen myös näpsäkät pillifarkut neidillemme. Ne eivät ihan vielä ole sopivat. Odotellaan, että neiti kasvaa. Nyt pitäisi kaivaa E:n vaatekaapista pieneksi käyneet bodyt ja housut kiertoon. Vaatehankintoja onkin tiedossa, sillä yhdet siistit housut eivät tahdo riittää, kun syömistouhuissa sotkeutuu vähintään yksi jos ei kaksikin vaatekertaa päivässä.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

PIDETÄÄN LIPPU KORKEALLA

Jos eksyy Tukholman arvokkaimmalle asuinalueelle, ei voi olla törmäämättä Ruotsin artekiin, Svenskt Tenniin. Minä en sinne eksynyt, vaan lähdin ihan tarkoituksella hivelyttämään sieluni silmiä. Ja petyin. Henkilökunta oli tosi ystävällistä, ja sitä oli runsaasti. Liikkeessä oli ihan mukavasti tilaa ja esineitäkin pääsi koskettelemaan ihan konkreettisesti. Kaikki tämä oli niin kuin pitää. Pettynyt olin ruotsalaiseen muotoiluun. Mistähän se johtuu? Silmissäni viime vuosisadan muotoilu näytti ihan aikansa eläneeltä puoliantiikilta. Materiaalit olivat toki laadukkaita ja muodot pohdittuja, mutta ei ne tuntuneet missään. Ei tarvinnut hivellä pintaa ja harmitella hintaa. Ihan vapaasti saavat maksaa. Se 28 000 kruunun sohvapöytäkin komeilkoon siellä Strandvägenillä. En edes huolisi sitä kotiimme! Jotain pientä sieltä olisin voinut kotiini viedä, mutta ihan periaatteesta en viitsinyt kantaa mukanani mitään. Viereisessä putiikissa oli jo hieman enemmän oman makuni mukaista linjaa. Sinne oli otettu myyntiin myös suomalaista lasia. Plussaa tietysti sekin... Liputan todella edelleen suomalaisen muotoilun puolesta!

Savoy-vaasin muoto ei aikaannu.




Tässä voisin pyöriä ajatukseni kiemuralle tai rentoutua sisustuslehden parissa tai tuudittaa lapseni uneen.

tiistai 2. helmikuuta 2010

VIA DOLOROSA

Meklarikin ihastui Yki Nummen klassikkoon. Ihmekös tuo?

Kuka koskaan on keksinyt, että se on juuri nainen, joka imettää ihmisen poikia? Juuri nyt tuntuu, että naisen osa on kerrassaan mahdoton tehtävä. Hermosäikeet on venytetty äärimmilleen. Tunnen niiden jännittyneen niin, että ihme, ellen kohta kuule korvia vihlovaa pingahdusta. Pulssi on noussut rasvanpolttotasolle, ja verenpaineetkin varmaan kohisevat niin korkealla, että sydän ei kohta jaksa enää pumpata. Suuri päätös on tehty. Ei. älkää luulkokaan, että olisin jo lopettanut rintaruokinnan. Olen vain päättänyt, että puolen toista viikon päästä se ON lopetettu. Tänään oli tarkoitus alkaa vähentämään rintaruokintaa päiväsaikaan, jotta se ei loppuisi kuin seinään. Aamupäivällä sivelin etikkaa, jotta neiti ei huolisi rintaa, mutta kappas vaan, ei se tuntunut yhtään hidastavan neidin imemistä. Ilmekään ei värähtänyt E:n nautinnollisesti asetuttua sikiömäiseen asentoon syliini.

Pientä ei tunnu omat lelut kiinnostavan lainkaan.

Onnellinen olen kuitenkin siitä, että tänään olen saanut ennätyksellisesti kahteen otteeseen neidin avaamaan suunsa kiinteää ruokaa antaessani. Senkään kanssa ei ole taisteltu kuin se seitsemän kuukautta. Ihmettelen, että mistä kaikki tämä temperamentti ja luonteen lujuus oikein periytyy? Vastataan kuten Jope. -Isältä. [-Äidiltä]. Kauhunsekaisin tuntein mietin tulevaa Suomen-reissuani. Olisikohan viisainta pitää puhelin suljettuna koko reissun ajan, ettei minun tarvi odotella tulenkatkuisia parkuisia puheluita ja tulla lankoja pitkin Ruotsiin. Voivat, meinaan, tuntua pitkiltä isälle ja tyttärelle nuo vuorokaudet. Ensi viikonloppu harjoitellaan alkuun yöt. Katsotaan, että miten se onnistuu. Ja koetan olla päivätkin imettämättä. Mahdolliset aamu ja iltasyötöt vielä viikonloppuna. Kerron sitten, miten kaikki etenee. Uskokaa tai älkää, mutta meidän palopillin kanssa mennään aina vaikeimman kautta!

Useimmiten äiti saa seuralaisen myös vessareissuilleen.

Loppuviikko hurahti niin, etten kerennyt tilaani päivitellä. Vieraiden kanssa oli tosi mukavaa. Harmitti vain, että kerkesivät olla niin vähän aikaa. Kerettiin siinä yhdet mattokaupat tehdä ja kävin samalla tinkaamassa ihastelemaani taulua. Kyllä kannatti! Suostuivat nyt myymään sen vaivaisella 200 kruunulla. Minulle selvisi vasta jälkeen päin, että ei se ollut ihan mikä tahansa vedos vaan viime vuosisadan alkupuolella syntyneen ruotsalaisen graafikon abstrakti maisemalitografia. Teos vaatii kyllä uudet kehykset ja uuden pahvituksen.


Näetkö järven ja metsän?

Iso musta villamatto siirtyi jo alakerran oleskelutilaan ja istuu siellä huomattavasti paremmin. Edullinen villamattolöytöni oli reilusti pienempi ja asettui nyt lokkivalaisimen alla olevan sohvaryhmän seuraan.



Tämä oli löytö, ja huomattavasti huolettomampi ja keveämpi olohuoneeseemme kuin edeltäjänsä.