AUKKO SIVISTYKSESSÄ?

Melkein kuin "Äkkijyrkkää". Taideteoksia ovatkin nämä pienet muovieläimet.


Lumenheijastamat auringonlaskut järvelle siirtyvät pikkuhiljaa odottelemaan ensi talvea.

Sarja lintutöitä odottelee kehyksiä ja paikkaa.

Tänäänkö lie tuhkakeskiviikko vaiko vasta viikon päästä? Meillä pääsiäisen odotus on huipussaan, kun eilisillan kauppareissulla saatiin hankittua vielä Kinder-munat, tärkeimmät. Pääsiäisruohokin kasvaa kauniin vihreänä. Vielä saisi nousta, koska mittaa ei ole kuin vajaat parisen senttiä.

Täällä meidän nurkilla on avattu kaksi upouutta kirpputoria, ja nyt olen katsastanut molemmat. Edellisvisiitistä viikonloppuna kerroinkin jo. Eilen tein muutaman hyvän löydön. Tyttärelle löytyi syntymäpäivälahja; juuri se, mitä olin ajatellut ostaa muutenkin. Plussaa! E:n serkkutyttö täyttää juuri kaksi vuotta. Hänelle löytyi ihana talvitakki ensi talveksi. Pitää vielä kääriä paperiin. Vaikka kultaa yleensä vierastankin (paitsi valkoista), tarttui mukaan sievä lattiavalaisin 35 kruunulla. Harmi vaan, kun J:lla on kamera töissä mukana, niin en voi vielä laittaa kuvia. Niitä tulee kyllä!

Tämän päivän tavoite on keksiä 30-vuotislahja huomiselle sankarille, naispuoliselle. Ideat vähissä, eikä kotona ole oikein mitään sopivaa, paitsi Björn Borgin kivat alushousut. Ei taida kehdata niitäkään viedä. Ideoita?

P.S. Tuhkakeskiviikko (lat. dies cinerum) on läntisen kristikunnan kirkkovuodessa juhla, joka aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastonajan. Tuhkakeskiviikko on kirkkovuodessa laskiaissunnuntaita seuraava keskiviikko, joka samalla lopettaa paastoa edeltävän karnevaali- tai laskiaisajan. [www.wikipedia.org]

AAMUHYMYJÄ ISÄLLE

VIIKONLOPPU TIIVISTETTYNÄ

Yökyöpeli taas kukkuu, vaikka aika olisi hiippailla petiin. Tässä tiivistetysti viikonlopun tunnelmia kuvin. Pääsiäskoristeita askarrellessa meni perjantai-iltapäivä. Lauantaina sain vihdoin ja viimein ihanan grafiikantyön kehyksiin ja olohuoneen seinälle. Aamupäivällä vierähti pari tuntia uudella kirpputorilla, josta löysin ihanat pinkit sarvis-mukit. Niitä oli harmikseni vain kaksi kappaletta. Terassikauden kohta alkaessa toimivat parvekkeella päiväkahvihetkinä. Ostin myös kaksi kirkkaankeltaista peltistä kukkaruukkua parvekekukille! Kohta pääsee niitäkin laittamaan. Parveketuolit ja -pöytä odottavat jo istujia. Tämä ilta meni rattoisasti vieraita kestittäessä. Lasten riemunhuudot ja aikuisten puheensorina pistivät minimalistin miettimään äänentoistoa. Miten saisin seinät imemään äänen ilman tuhannen kalliita akustiikkalevyjä tai valtavia tekstiilimassoja? Kertokaa, hyvät ihmiset!

OIKEA PRINSESSA

Oli muuten onni, että ostin E:lle nuo pikkuiset tossukat. Tyttö oli aivan hermostua ojennellessaan pikkuisia jalkojaan tossut jalassa. Ne oli saatava pois jaloista välittömästi. Eihän hänen kuninkaallinen korkeutensa pysty ottamaan askeltakaan tossut jalassa. Nyt voin huokaista, etten ole ostanut hänelle tuhannen kruunun ensiaskelkenkiä. Nekin varmaan pölyttyisivät hyllyssä. Nämä sentään ovat pehmeät kuin mitkä, ja silti E:sta niin inhottavat. Ehkä hän pikkuhiljaa tottuu tossun tuomaan tukeen. Itse olen aina sanonut, että lapseni ei kenkiä tarvi ennen kuin hän osaa kävellä ja toissailtana neiti sitten suvaitsi ottaa ensimmäiset askeleensa ja johan minun oli sännättävä kenkiä hakemaan. Ei, vaan totta puhuakseni ostin alelaarista naurettavaan hintaan ja ajattelin, että kevätkesällä kun haalaria ei enää voi lämmön takia pitää, on ihan mukava, että tytöllä on jaloissaan muutakin kuin sukat.

Taulukin sai tosiaan kehykset. Niissä ei ole mitään vikaa. Vikaa on vain minussa, joka en saanut tarpeeksi hienoa jälkeä mattopuukolla kehyskartonkia leikatessani. Oli tosiaan hankalaa hommaa! Saavat luvan nyt kelvata, kunnes minulla on varaa kehystyttää taulu ammattimiehellä. Sen teen!

Tänään ei perhoset lentele. Lämpötila kiikkuu muutaman asteen plussan puolella. Meidän aamu on ollut varsin sekainen. Ensin noustiin kuuden aikaan ja sitten nukahdettiin uudestaan seitsemän pintaan. Nyt neiti huilaa taas ulkona. Kohta varmaan herää kiukkuisena ja nälkäisenä kuin ampiainen. Sitä odotellessa.

KEVÄTTÄ TOSSUISSA

Kuka näitä nyt voisi vastustaa, varsinkaan jos pohjassa on hintalappu -75%?

MATTOPUUKKOA ODOTELLESSA

Tänään ajelin heti aamusta ikealle hakemaan valkoista kehystä ostamalleni grafiikantyölle. Ei tietenkään ollut mittoja matkassa ja summan mutikassa ostin 50x70 kehykset. Rupesin tuossa ja raamittamaan työtä, kunnes huomasin että kehyskartonki on hieman liian kapea ja matala. Etsiskelin mattopuukkoa ympäri taloa tuloksetta. Joudun siis odottamaan iltaan, että J tulee töistä. Jospa saamme tänään taulun vihdoin seinään! Onhan se jo muutaman viikon tuolla vaatehuoneen lattialla lojunutkin.

Aurinko hellii meitä jälleen ja ihastelin juuri perhosen lentoa tuossa parvekkeella. Isännän perhoskokoelma joutaisikin varastosta seinälle! Jotenkin se on unohtunut sinne tänne muutettaessa. Se on niin kaunis, että ansaitsee esillepääsyn.

ENSIPERHOT HERÄSIVÄT VIIME VIIKOLLA

Järven yllä leijuu sumu. Ilma on valkoinen, ei harmaa. Tänään odotetaan aurinkoa. Turhaan. Siivouskärpänen pörräsi kodin läpi. Nyt saa nauttia järjestyksestä. Tilauksessa vielä lehtihyllyn läpikäynti. Sohvalla odottaa kasa puhdasta pyykkiä. Lasten jäljiltä sarjakuvapino senkin päällä. Katse osuu taulun pintaan, jossa rasvaiset sormenjäljet. Kevät on paljas! Ei peitä. Ajatuksissa hyvän ruoan valmistus. Aivoriihi käyntiin!

KOTIKISSAN KUULUMISIA

Päivä alkoi alusvaateostoksilla ja samalla reissulla päätin pyörähtää pikaiseen kirpparilla. Löysinkin Elealle aika kivan aivan uudenveroisen POP:in lumivalkean collegetakin 25 kruunulla. Ja löysin myös ihanaa ohutta vaaleanpuna-tummansini-mustaa "ählämsähläm"-ruutukangasta, josta ajattelin ommella neidille tunikamekon. Sen kanssa ähersin tunnin toista ja sitten poltin päreeni. En saanut millään tarpeeksi siistiä jälkeä, varsinkaan, kun minulla ei sattunut olemaan vaaleanpunaista ompelulankaa. Mustalla ommellessa tikin epäsiisteys oikein korostuu.

Tuollaista kuvan mustaa pellavatunikaa ihastelin, mutta en tietenkään raaski maksaa neljääsataa kruunua neidin mekosta. Hirvittää ihan tarpeeksi jo purkkiruokien hinnat. Meidän neiti puetaan kirppiskamaan päästä varpaisiin. Voin kyllä todeta, että mielestäni on sulaa hulluutta ostaa lapselle uusia vaatteita, koska niiden käyttöikä on tässä vaiheessa niin lyhyt.

Aikeissa oli myös lähteä treenaamaan salille, mutta päädyinkin ottamaan lenkkarit naulakosta ja pistin tassua toisen eteen tuolla maantiellä. Sää oli niin viettelevä, että en malttanut lähteä sisätiloihin hikoilemaan. Muuten viikonloppu on kulunut kotosalla. Mies haaveili itapäivällä mönkijän remontoinnista vanhempiensa luona. Minä taas kaipasin vain rentoa kotona olemista. Jospa huomenna löytyisi ripaus kylämieltä?

VIRTALUKON AVAIN HUKKUNUT

Näistä kuvista koetan hakea virtaa. Tänään on veltto päivä. Tämän ja edellisen viikon sairastelut ottavat voimille. Kaipaan treeniä. Jospa tänään pääsen?

LEPOPÄIVÄ

Aika raksuttaa kuluneita hampaitaan. Taas ollaan sunnuntaissa, lepopäivässä. Aurinko ainakin antaa parastaan. Olohuoneen sohvan ääressä ei koneella edes kykene istumaan, kun alkaa hiki virtaamaan lämmön vaikutuksesta. Isäntä paistaa lättyjä. Odotellaan appivanhempia ja muuta sukua. Tytär ottaa päivänokosia parvekkeella. Sielläkin on lämpöä lähes 15 astetta. Yhtä mukavaa pyhää kaikille!

HUOMENTA SUOMI

Ilta venyi yhteen saakka, kuten aiemmin arvelin. Naistenpäiväkahvittelut venähtivät hieman pidempään ja pohjoisen Suomen vieraat saapuivat ajourakan päätteeksi ovemme taakse. Neiti oli nukkunut koko illan poissa ollessani ja nukahti hänkin vasta puolen yön jälkeen. Kukonlaulun aikaan taas herätti vanhempansa yhtä virkeänä kuin aina ennenkin. Ehdin jo toivoa, että jospa nukahtaisi uudestaan parin tunnin sisään, mutta ulos kai se on pakattava rattaisiin, vaikka ei millään jaksaisi muuta kuin kääriytyä vielä sievästi kahisevan untuvapeitteen sisään ja painaa poski tyynyyn.

VALKOISTA VALOA

Tämä päivä alkoi aikaisin ja todennäköisesti päättyy myöhään, mutta ei välitetä siitä. Päällimmäisenä mielessä pyörii kylpyhuoneen siivoaminen ja naistenpäiväkahvit! Tyttäremme kasvaa [ei tosin käyrien mukaan, todisti tämän päiväinen extra-punnitus jälleen] ja vaatehuoneemme pursuaa tavaraa. En voi sieltä juuri mitään hävittääkään, vaikka sormeni syyhyäisivätkin heittää pois sitä sun tätä. Sen taidon minä osaan!

Eräs kunnostusprojekti sai tänään pääätöksen. Kiikkutuolimme, "Lähimmäinen", on saanut uuden petsipinnan ja tyyny päällyskankaan. Jotenkin en ole edelleenkään oikein tyytyväinen, vaikka siinä juuri tytön unille lullasinkin. Ehkä se tässä kevään mittaan lähtee myyntiin! Saan nyt kuitenkin aloittaa seuraavan projektini, kun edellinen on pois alta. Siinä en voi epäonnistua. Reipas valkoinen maalikerros päälle ja rullat alle. Saattepa nähdä sitten, kun sen aika on.

Alimmassa kuvassa on vielä keskeneräinen painantaprojektini. Odottaa molemmille puolilleen jatkepalaa. Ajatuksena toistaiseksi valkoiseen kankaaseen painaa ehkä (tylsästi) mustalla jotain. Palloa vai kolmikulmaa vaiko neliöitä?

Blocketiin laitoin vähän lastenkrääsää myyntiin. Nyt on päästy eroon jo turvaistuimesta. Saa nähdä kuinka kauppa muuten käy!

SILMÄNRUOKAA

[kuvat www.mio.se]

Osui ja upposi. Yllä oleva sohva on kuin minulle suunniteltu. Pitkästä aikaa näen sohvan, joka on juuri niin kuin pitää. Eikä ole hinnallakaan menty pilaamaan. Tiedänpä mistä hakea, jos nykyinen sattuu menemään keskeltä kahtia. Tämä onkin uutuustuote Mion valikoimissa! Saa sitä paitsi myös mustana, nahkapäällysteellä. Ei hassumpi sekään. Silmää miellytti myös linjakas työpöytä. Tosiasiassa haaveilen työhuoneeseen olisiko se sitten 50-lukulaista kiiltäväpintaista täyspuista työpöytää, jossa on toisessa reunassa tai vaikka molemmissa sellaiset vetolaatikot ja ehkä vähän pyöristettyä kulmaa. Ei ole sattunut vielä silmään blocketissa. Seuraillaan!

PIENTÄ PIRISTYSTÄ

Pikkunaisemme on oppinut tunnistamaan pupun Ainu-tuttipullostaan ja innoissaan hokee pupu-sanaa. Päätin, että ostan hänelle [vaikka pehmoleluja vihaankin] pupun, mikäli satun löytämään söpön. Matonhakureissulla seinältä tirkisteli mielestäni E:n näköinen pupuliini, joten se matkasi kotiimme. Ylimmäisessä kuvassa koreilee kännykkäkoru. Niitä ostinkin pari kappaletta. Keveyden ja koon takia sellainen on helppo lähettää vaikka kirjeessä kummilapselle. Itselle ei taida kehdata moista otusta käsipuhelimeen ripustaa...

Kolmannessa kuvassa roikkuu tekstiilinen lampunpiuha. Koekäytössä ensin työhuoneessa. Ehkä siirtyy toiseen tilaan ajan kanssa. Pitäisiköhän laittaa myyntiin entinen työhuoneen paperinaruvalaisin, jonka väsäsin viimeisilläni?

YKSI VINKKI LISÄÄ

Kuvat bolagret.se

Löysin parikin ihan mukiinmenevän näköistä mattoa yläkerran kylpyhuoneeseen. Täytynee lähteä tarkastamaan paikan päälle! Bolagret on kyllä hauska kauppa, koska sieltä löytää joskus kivoja juttuja edullisesti. Suosittelen kaikille Tukholman kävijöille!

POTTAA ETSIMÄSSÄ

Tämäkin kelpaisi!

Minä haaveilen uudesta kylpyhuoneen matosta. Nykyinenkin on ihan mieleinen, mutta Pikku-E:n pissailut eivät tee hyvää villamatolle, joka täytyisi pesettää kemiallisesti. Ei taida kannattaa, kun kyse on Ikean raitavillamatosta. Nyt kaipailen yksiväristä, raikasta, puuvillaista, konepesun kestävää! Toinen asia hankintalistalla on potta. Mielessä pyörii se ikiaikainen ihana seitkytluvun kaunokainen. Mistä lie sellaisen löytäisin? En ainakaan täältä Ruotsista. Kertokaa jos tiedätte! Varmaan joudun tyytymään siihen Baby Björnin perus pottatuoliin. Sen jos löytäisi edes mustana...

SUNNUNTAIN TUNNELMIA

MAISTELLAAN MAALISKUUTA

Päivät juoksevat ja viikot vilisevät. Sumuinen maisema muuttui maaliskuuksi. Meillä iloittiin vieraista ja viikko pyörähti jälleen käyntiin. Minulla melko matalalla sykkeellä. Otin aamupäivällä tyttären kanssa nokoset ja vanuin aamutakissa iltapäivään saakka. Nyt olen sentään saanut kiskaistua vaatekerran ylleni ja äidin kutomat lempivillasukat lämmittävät mukavasti jalkoja. Kevääntulon tuntee jo tulppaaneista. Ikean halpakimppu yllätti virkeydellään. Hakekaa koteihinne tuomaan kevättunnelmaa!



Äidin kasvovoiteesta on tullut E:n vartalovoide kylvyn jälkeen.

Vieraiden kanssa kolusimme kirpputoreja. Oudolta tuntuu kutsua vieraiksi niin tuttuja. Suomen kielen kummallisuuksia tämäkin. Jotain pientä tarttui kassiin. Ystävieni löytökin pääsi meidän keittiöömme: Antti Nurmesniemen Pikku-Pehtoori. Saatiin kyllä pilkkahintaan. Kaiken kukkuraksi ostin kaupasta ihan vahingossa pannukahvia, joten pääsimme oikein testaamaan pannua käytännössä. Hyvät sumpit sillä saa aikaiseksi! Perjantaina entinen esimieheni taas hätyytteli minua soitollaan. Tarvisivat kipeästi työntekijää. Sanoin, että valitettavasti mahdottomuus, koska tytärtä ei saa hoitoon ennen yhden vuoden ikää. Mielelläni jo lähtisin. Silti odotellaan kesään saakka. Pääsee oikein helteillä työn makuun! Näissä kurasäissä olisi kyllä sama lompsia toimistoon papereita siirtelemään.