PUUHAPERJANTAI

Plin-tetta unilla.

Eipä heti uskoisi, että syyskuu on lopuillaan. Mittari oli lähellä kahtakymmentä iltapäivällä. Puissa alkaa lehdet kyllä pikkuhiljaa kellastumaan, mistä aavistaa syksyn saapuneen kaupunkiin. Viikonloppu lähti taas käyntiin. Junat säheltävät miten sattuu ja näin olleen kotimatkaan kului tupla-aika tänään. Onneksi sentään J ja E tulivat hakemaan lähimmältä metroasemalta. Neiti seisoi autonpenkillä naama sivulasissa ja huiskutteli innoissaan saadessaan minut näkökenttäänsä. Nyt vetelee iltaunia. Hetken päästä täytyy herätellä leikkimään, jotta nukahtaa taas yöunille ihmisten aikoihin.

Isäntä touhaa parvekkeella. Vihdoin ja viimein 8-metrinen parvekkeemme saa lasituksen. Kuulemma säästää lämmityskustannuksissa. Toivottavasti, sillä talossamme on surkea eristys ja sähkölaskut ovat talvella hulppeita. Jännitetään tässä samalla, että toimiiko lämpöpumppu niin kuin pitää. Keväällä sitä korjailtiin, eikä korjaaja osannut sanoa korjasiko oikeaa vikaa. Tulkoon sitten uudestaan, mikäli sama vika

Yhäkin työnteko maistuu, vaikka päivät ovat kyllä tosi pitkiä. Tekee kyllä minun mielelle hyvää nähdä muutakin kuin kotinurkkia. Ihannetilannehan olisi, että saisi tehdä vähän lyhempää päivää. Siitä on tosin täällä Ruotsissa turha haaveilla. Lapsen vienti ja haku päiväkodista on miehen harteilla. Toistaiseksi ainakin on toiminut hyvin. Odotellaan, että päiväkoti pääsee muuttamaan piakkoin täysin saneerattuihin tiloihin, jolloin minä voisin viedä hänet aamuisin.

Mielessä siintää viikonloppureissu Helsinkiin. Miten se voikin olla aina yhtä mukavaa odottaa pikkureissuja? Kauemmaksi on turha haaveilla pääsevänsä ihan hetkeen. Viikonloppuisin koetetaan nauttia yhteisestä ajasta, kun arkisin sitä on niin säälittävän vähän. Minä kun tarvin unta sen kahdeksan tuntia yössä! Rapujuhlinnalta säästyttiin tänä syksynä. Jospa viettäisimme sitten rattoisat pikkujoulut. Innolla odottelenkin ystäväviikonloppua, jolloin pitäisi olla tupa täynnä suomalaisia...

LETKEÄ LAUANTAI

Tänään on saatu paljon aikaan. Loppuilta kyläiltiin. Tänään oli vielä kesän tuntua ilmassa, mutta siltikin on niin ihanaa katsella syysmallistoja... Tällaiset polki kusti kotiini. Nautitaan vielä sunnuntaista!

INTENZO

Jos joku kahvi sopii tämänhetkiseen elämäntilaanteeseeni, niin se on kyllä Zoegan Intenzo jo pelkän nimensä perusteella. Sen maku on pehmeän intensiivinen eikä tippaakaan hapan. Voisipa minuakin kuvailla samalla tavalla! Olisi todella imartelevaa. Suosittelen!

Arki pyörii tosiaan työn merkeissä. Tällä hetkellä jokainen päättynyt päivä tuntuu voitolta. E:n sopeutuminen päiväkotiin oh hieman haasteellista. Toisin sanoen ympäristön muutos on laittanut koko perheen lujille ensimmäisen kolmen viikon ajan. Kesätyttömme hoitaessa E oli illat ihan oma itsensä, välillä lahkeessaroikkuva maukuja ja toisinaan äkäileväkin, mutta mitään tällaisia hysteriakohtauksia ei ollut yhden yhtä. Kärsivällisyyden mittaa koetellaan ihan tosissaan.

Syyssuunnitelmissa on Helsingin-visiitti, josta tulee mahdollisesti melko pikainen. Tarkoitus olisi kuitenkin ottaa yksi vapaapäivä, jotta ehtisimme hetken olla perilläkin. Toivottavasti pääsemme. Emme ole sitten maaliskuun jälkeen olleet koko perheellä missään. Voitteko kuvitella? Köyhät kyykkii! Ensi kesänä tehdään joku pidempi reissu muualle kuin Suomeen. Minä haaveilen Etelä-Ranskasta. Saa nähdä mihin sitten päädytään.

Töissäkäynti on mukavaa ja toistaiseksi aika rentoa. Saamme "vain" toimia kuunteluoppilaina. Ja ajatukset taitavat turhan usein harhailla aivan muualla kuin siellä käyttöjärjestelmissä... Sitten kun pääsee oikein työn makuun, se on menoa. Tulosta täytyy syntyä! Miten teidän syksy on lähtenyt rullaamaan?

PEHMEÄ LASKU

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja miljöö vaikuttaa oikein mukavalta paikalta tehdä töitä. Huomasinkin juuri, että työnantaja on Ruotsin toiseksi halutuin. Nostan siis hattua itselleni! Tuntuu kyllä erikoiselta odotella aamuviileässä haitaribussia ja tähdätä oikeaan junaan. Hienosti kuitenkin löysin perille aamulla. Tänään tapasimme tulevan kouluttajamme ja esimiehemme, jotka ovat Suomesta. Työkaveritkin tuntuvat olevan mukavia ihmisiä. Samoja tehtäviä kanssani hoitaa nuorekas nelikymppinen pyöräilijä, jonka kanssa tulemme ilmeisesti tekemään tiivistä yhteistyötä. Vaikutti hänkin hyvältä tyypiltä. Tästä se lähtee!

HILJAISTA SALAMAOINTIA

Elosalama astuu työläisen saapikkaisiin ja tällä saralla hiljenee. Päivittelen elämää digitaalisesti hektisen arjen suodessa aikaa.

ARJEN PYÖRÄSSÄ

Tästäkin päivästä selvittiin. Mukana oli harvinaista kyllä aimo annos onnea! Ei yhtäkään kruunua mennyt parkkirahaa työpäivän aikana ja kaksi peruutusta asiakaskäyntien osalta. Sain tehdä työni rauhassa ja se oli erinomaista, kun takana oli vain neljän tunnin yöunet. Viikon keskellä on yksi vapaapäiväkin, joten huomisen vetelee sen voimalla. Tukholmassa on tällä erää vilpoisaa ja harmaata. Huomiseksi on toki luvattu mittarin nousevan lähelle kolmeakymmentä. Toivoisin sitä keskiviikolle. Suomesta on vieraita visiitillä. Tukholman konkarit eivät paljon navigointiapua tarvitse. Menevät menojaan, kun duunari painaa. Hyvä näin!

EI HELMIÄ SIOILLE

Tänään paistaa aurinko ja välillä ripsottaa vettä. Tuuli on aika napakka, silti kesäisen lempeä. Työpäivä meni rivakasti ja koetin revitellä satulassa niin, että reisissä tuntuu. Päivään mahtui unohduksia ja muuta mukavaa vastoinkäymistä, eilisestä puhumattakaan.

Sen verran paljastan vanhusten todellisuutta, että jo toistamiseen pesin eräänkin mummelin olohuoneessa ämpärien ja pyyhkeiden kera. Niin huonossa kunnossa on tätä nykyä, että edes porrashissiin pääseminen ei tule kysymykseen. Hiustenpesu oli erittäin haasteellinen operaatio, mutta meni oikeastaan jo rutiinilla viime viikkoisen jälkeen. Poika irtisanoi äitinsä hoitosopimuksen firmaltamme. Syynä huono hoito. Sanoin mummelille, että on ehkä turha haaveilla, että kukaan muu ihminen alkaisi samoihin pesuoperaatioihin kuin minä. Muuta ei tule kuin p**kaa suoraan kasvoille. Turha siis puurtaa. En ymmärrä kuka jaksaa hoitaa vanhuksia pidemmän aikaa. Ruotsalaiset vanhukset ovat niin kiittämättömiä. Onneksi urani on pian ohi. Ja tämä nimeltä mainitsemattoman mummelin keski-ikäinen poika asuu äitinsä luona, eikä laita tikkua ristiin omaa äitiään auttaakseen. Voitteko kuvitella?