Mikähän fennomaani minusta on kasvamassa? Täällä tippa linssissä kuuntelen suomalaista musiikkia Lahden kaupungin orkesterin soittamana. Pitäisi pitkästä aikaa mennä konserttiin nauttimaan elävästä musiikista! Taidanpa ottaa selvää milloin ja missä Tukholmassa kuulee jotain kaunista. Miestäni en harmi vaan seurakseni saa. Hänestä onkin sitten lapsenpiiaksi. Seuraa olisi toki mukava olla. Etsintäkuulutetaan!
Meillä sairastaa nyt koko perhe tätä flunssaa. Minä alan kyllä jo olla paremmalla puolella, mutta isäntä käy lääkekaapilla (harvinaista) ja lapselle saa antaa nestemäisenä tuon tuosta, sillä itkusta ei tule muuten loppua. En tiedä sairastaako E usein, mutta vuoden ikään mennessä hänellä taitaa olla viides räkätauti. Korviin ei ole vielä kertaakaan mennyt, mitä pelkään niin kovasti, sillä itse olen ollut pahemman luokan korvalapsi. Aikuisiällä tosin korvatulehduksia ei minulla ole ollut. Muutama vuosi sitten nielurisatkin leikattiin, eikä sen jälkeen angiinakierteestäkään ole ollut jälkeäkään. Siitä olen kiitollinen!
Paras uutinen pitkään aikaan on se, että pääsen vihdoin kivuliasta selkääni kuvauttamaan. Enää pari viikkoa, ja sitten mahdollisesti selviää mikä minussa on vialla. Oikein täytyy hattua nostaa nuorelle naislääkärille, joka näytti ymmärtävän, että en ihan huvikseni tule valittamaan vaivaani. Sain oitis lähetteen ja nyt jännitetään.
Tukholma on harmaa ja räntäsateinen. Täällä jännitetään, että pääseekö ystäväpariskuntamme Espoosta kauan odottamalleen Lontoon-reissulle. Mikäli matka peruuntuu, saatamme saada vieraita ensi viikoksi. Sehän se mukavaa olisi, mutta vielä ei saa toivoa, koska silloinhan koneet lentävät huomenna normaaliin tapaan.
Tein muutaman mukavan kirppislöydön eilen tuulettumisreissullani. Oli pakko lähteä heti aamusta aivoja lepuuttamaan lempikirpparilleni lähiostoskeskukseen. Poltin totaalisesti päreeni itkuisen lapsen kanssa itsekin puolikuntoisena. Isännälle ostin kauluspaidan syntymäpäivälahjaksi ja itselle pari vaatekappaletta ja avokkaat. Juhlapuku on katseltu jo kuukausia sitten ja eilen sitä sovittaessani totesin, että helmaa on lyhennettävä kymmenisen senttiä. En tiedä riittävätkö hermoni ja taitoni sen tekoon. Osaan jo ennalta arvata, että sauma alkaa kiertää ja raivostun täysin sitä värkätessäni. En tiedä ketä ompelutaitoista vaivaisin hommalla. Sehän ei suuren suuri ole, mutta kangas on aika vaativan laatuista.
Tänään iltapäivällä kerkesin hioa ja pohjamaalata vedenvihreän arkun. Vielä odottaa toinen hionta ja pintamaalaus. Sen jälkeen ostan vielä rullat alle ja yöpöytämme näyttää vihdoin inhimilliseltä, eli valkoiselta. Ellei se jostain syystä kelpaa makuuhuoneeseemme, voin siirtää sen tulevaan lastenhuoneeseemme lelukoriksi. Tai miksei olohuoneeseen toiseksi sohvapöydäksi?
Eräs mieltä askarruttava asia on taulu, jota olen tilaamassa sisaren tyttäreltäni. Pikkutaiteilijalta. Hän kaipaa vinkkejä ja minäkin ihan mielelläni suunnittelen, että millaista värimaailmaa ja kuvaa seinällemme tahdon. Hinnasta täytyy ilmeisesti keskustella tyttösen kanssa. Jospa siirrynkin verkkoon keräämään ideaa!
