Puheensorina selkäni takana. Kielten sekamelska, josta hetkittäin olen tunnistavani tuttuja sanoja. Nenän edessä valmistellaan konetta lähtökuntoon. Odotuksen tunne pohjustaa reissua. Tunnin päästä ollaan kiitoradalla. Moottorin jylinä ja viimeiset kosketukset asfaltin pintaan. Muutama balanssia hakeva heilahdus ja mieletön tunne vatsassa. Rakastan nousuja!
Tämä on toinen matkani äitinä aivan yksin. Suuntautuu jälleen Suomeen. Tuntuu, että pääsen sinne ihan liian harvoin, vaikka reissuja taitaa kerääntyä puolenkymmentä vuotta kohden. Lähtemisessä on aina oma hommansa ja budjettiakin saa varata jokaiseen matkaan aina oletettua enemmän. Nyt en aio tuhlailla ostoksiin, vaan aion keskittyä olemisen nauttimiseen. Hengittää raikasta meri-ilmaa ja nauttia siitä, että saan keskittyä pelkästään itseeni. Se on jotain käsittämättömän ihanaa, kun se sattuu olemaan niin harvinaista herkkua pienen lapsen äitinä.
Ohjelmaakin on suunnitelmissa sopivasti. Alunperinhän reissustani piti tulla päivä Helsingissä -risteily 30-vuotisjuhlien merkeissä, mutta päätinkin ottaa ilon irti ja olla heti muutaman päivän poissa kotoa. Viimeiset viikot ovatkin olleet niin stressintäyteiset tyttären jatkuvien huutojen ja työnhakustressin kanssa, että aivot kaipaavat välttämättä pientä tuuletusta.
Nämä kolme päivää aion käyttää juuri niin kuin minä haluan. Innolla odotan jälleennäkemisiä ja katkeamattomia yöunia!
Hei huikea postaus! Juuri se tunnelma mitä lentokentällä ja lähtemisessä aina on!
VastaaPoista