KARHUNPOIKA SAIRASTAA

Tässä päivittäinen aamulatteni. Maistuu muuten erityisen ihanalta Filippa K:n korvattomista mukeista. Ensimmäiset saimme kihlalahjaksi ja niistä on tullut minun suosikkeja.

Alkaa varmaan käydä tylsäksi minun blogin seuraamiseni, kun en ole joutanut lataamaan lainkaan kuvia viime päivinä. Sairaan tytön hellittely on vienyt kaiken aikani. Toissailtana sain sentään pyöräytettyä suupaloiksi muutaman sämpylän, mutta äsken leipälaatikkoon vilkaistessa sain huomata niiden jo loppuneen...

Kenwoodin kaunotar on jo toinen meidän perheessä ja odottaa tämäkin palauttamista. On tällä muutamat taikinat tosin vaivattu. Moottorivika vaivaa tätäkin.

Tänään sovittiin pomon kanssa työehdoista. Juhannuksen jälkeen alkaa uraputki. Koetti vielä pomo houkutella minua jatkamaan heti kesätuurauksesta sitten varsinaisena työläisenä. Lupasin harkita asiaa. Ja voipi olla, että jos saan jatkaa samoilla ehdoilla kuin kesän, jatkan siellä. Työmatka vaan on aika rasittava, mutta samoille palkoille en taida missä tahansa päästä, jos en täyttä päivää halua tehdä. Selvinnee sitten kesällä, mihin ratkaisuun tämä mamma päätyy. Nyt tuntuu ihan mukavalta ajatus työssäkäynnistä. Ei ole meidän E:n hoito tosiaan mitään lomaa. Jotain valoa siis tunnelinpäässä!

Koetan huomenna keretä laittaa mukavampaa luettavaa!

KOTISPA

Ah tätä niin ahdistavaa olotilaa! Taisi juurikin viikko sitten olla ihan samanlainen kehno olo keskiviikkona. Ei ole kyllä minun päiväni tänään. Tuossa jo värkkäydyin Elean kylpyammeen pohjalle ja laitoin kattosuihkun lorisemaan jalkapohjiani vasten. Täytyy kyllä sanoa, että on ihan toimiva kotispa toistaiseksi saunan puutteessa. Ensin istahdin vanhan hessu hopon kimppuun ja annoin samanaikaisesti Body shopin ihanan lämmittävän mineraalikasvonaamion vaikuttaa. Nyt on kaikin puolin puhdas olo!

Eniten kai tässä kehnottaa viime öinen valvominen lapsen kanssa. E onkin nyt kovassa räkätaudissa. Kuumetta ei tytöllä tunnu olevan, mutta nokka vuotaa sitäkin ahnaammin. Leikit tai lelut eivät kiinnosta. Mieluiten kelpaa vain äidin syli, ei tällä haavaaa edes isän. Hetkeksi näyttää nukahtaneen suihkusessioni aikana isän olalle ja uinuu nyt kopassaan. Toivon ensi yöltä enemmän unta.

Päässä pyörii parin viikon päässä järjestettävät Mummon hautajaiset, joihin mieluusti menisin. Lentoliput ylittivät meikäläisen budjetin moninkertaisesti. Eikä omalla autolla matkustaminen Turkuun ja sieltä tuhannen kilometrin ajomatka kaiken kaikkiaan taida tulla yhtään sen edullisemmaksi. Odottelen, että järjestyisi kimppakyyti Helsingistä. Pitäisi kai jo varailla laivamatka alustavasti, jos sattuisi onnistumaan reissu. Näinpä tuli piste tuolle häävisiitille Suomeen helmikuussa. Turha kuvitella, että parin viikon sisään kahta reissua voidaan tehdä. Hautajaisreissulle kyllä lähtisin ilman perhettä.

Jotain iloistakin sentään tänään tapahtui. Kummasti lämmittää sydäntä, että E:n kummitäti lupautui tulemaan kesätytöksi meille heinäkuussa. Näin selviää tämä hupakko sitten työmaalle keskikesäksi. Siitä kai se meikäläisen työsarka taas aukeaa sitten. Pitää huomenna reipastua ja soittaa pomolle, että näemme sitten viimeistään juhannuksen jälkeen. Ehdin tuossa jo virittäytyä tunnelmaan juhannuksesta koto-Suomessa savusaunan lauteilla. Löylyä ja rentoa sukujuhlaa. Siinä olisi tunnelmaa!

Toinen iloinen asia on, että saamme rakkaat ystävämme tänne viikonlopuksi vierastamaan (tai paremminkin tutustelemaan). Tänään en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, kun tyttö on pyörinyt jaloissa ja käsissä koko ajan. Muutenkin väsyttää niin, että päässä surisee ja huippaa. Energiapitoinen häränfilee-pitsakaan ei tunnu täyttävän energiavarantojani. En tänään voinut kuvitellakaan jaksavani jumppailemaan. Onneksi on vielä viikkoa jäljellä! Jospa asetun lattialle venyttelemään tiukkoja pakaralihaksiani niin, ettei iskiashermo ala tätä pahemmin vaivaamaan. Toivottavasti teillä on vähän ihanampi keskiviikko! Täällä ei mene kovaa eikä korkealta...

PIKAPÄIVITYSTÄ

Arvasinhan, että tästä viikosta tulee aivan erityinen. Äitini kertoi juuri suru-uutisen, että Mummoni on nukkunut ikiuneen. Hetken päästä pirahtaa kännykkä ja entinen pomo soittaa ja pyytää minua kesälomittajaksi heinäkuuksi. Lupaa hyvät edut ja korvauksen. Lupasin pistää asian harkintaan. Kesätyttö täytyisi ainakin metsästää E:aa hoitamaan. Ja jos palkasta päästään sopuun, niin miksi ei. Nelisen viikkoahan hurahtaa tuossa tuokiossa. Ja jos saan tehdä 4-5 tuntista päivää, ehdin vielä kesästäkin nauttimaan!

HUIPPUKOKKI HAUSSA

Tiukkeneva pakkanen tuntuu talon seinissä. Kaipaisivat lisäeristystä. Voipi olla, että jos menee lähemmäksi kahtakymmentä, saadaan taas raijata alakerran lisäpatterit rumistamaan olohuonettamme. Täytyy iloita siitä, että ilmalämpöpumppu pitää kuitenkin lähes aina talomme lämpimänä ja vain kovimmilla pakkasilla joudumme katselemaan patterin rumiluksia yläkerrassa. Heti aamutuimaan saapui meklari arvioimaan asuntoamme lisälainaa varten. Mielenkiinnolla odottelemme tietoa, miten asunnon arvo on noussut puolivalmiin remontin jäljiltä. Kovin vähäsanainen nainen oli, mutta piti kyllä näkemästään. Jännittää vähän, että miten suuri hyötysuhde tehdylle työlle annetaan. No, on siitä ainakin itselle suuri ilo. Kyllä se vaan parantaa omaa elämänlaatua, kun saa katsella puhtaanvalkeita seiniä ja tilaratkaisutkin ovat toimivia. Naapuririvitaloasuntoja ei ole tällä tavoin remontoitu, joten hankalaa varmaan arvioida hintaa. Vielä kun asunnot tuntuvat pysyvän alkuperäisillä omistajillaan, näkyy 70-luku heidän nurkissaan vahvasti. Mänty on yhä in! Milloinhan sekin tulee takaisin? Yök. Toivottavasti ei ihan lähitulevaisuudessa.

Taas löysin niin herkulliset lakanat, että melkein tekee mieli klikata näitä! Tosiasia on vain se, että näin lama-aikana täytyy meidän perheessä heräteostokset unohtaa ja koettaa itse väsäillä kotiin kaikkea kivaa. Lähimmäisen kunnostusprojekti alkoi lauantaina. Oikean käden käsivarsi onkin hiomisesta niin kipeänä, että ei kärsi vielä jatkaa. Tein nimittäin sellaisen päätöksen, että ennen kuin olen kunnostanut kiikkutuolin ja funkkisarkun, en saa roudata kotiin mitään uutta (eli vanhaa) huonekalua. En halua, että nurkat täyttyvät kunnostusta vaativista huonekalurumiluksista. Siinäpä onkin haastetta! Kirppishammasta kun kolottaa aina väliin niin armottomasti. Sen sijaan alitajunnassa pyörii sängynpäädyn suunnittelu. Olen jopa päässyt miettimään koko sängyn rakentamista. J ei vielä tiedä asiasta mitään, enkä aio paljastaakaan ennen kuin suunnitelma on ihan valmis. Minun katsos pitää miettiä materiaalivalinnoista maalipintaan saakka, jotta tulos on sellainen kuin pitää. Tähän saakka J on kyllä osannut toteuttaa piirrokseni prikulleen. Harmi kun en itse ole puuseppä! Silloinhan talomme olisi täynnä omia huonekalujani... (Joopa joo, ehkä näin säästymme monelta kauhistukselta!)

Eilen sain itsestäni sen verran irti, että menin ihan ohjatulle jumppatunnille. Pelotti kovasti, kun edellisestä Body combat -tunnista on aikaa parisen vuotta. Henki hieverissä siellä vedettiin, mutta ajattelin ottaa ohjelmaani tuon hartiaseudun verenkiertoa lisäävän taistelutunnin. Nyt kolottaa ihanasti yläselän olemattomia lihaksia. Lapsen kantaminen sen sijaan on antanut lihaksistolle melkoista kestävyyttä. Ohjaaja vain huusi ilman mikkiä iskujen ja liikkeiden nimiä, joita en vielä osaa. Koetin seurata porukan mukana ja jotenkuten se sujui. Ehkä parin kerran jälkeen se sujuu kuin tanssi, jolle lajin ohjaaja muuten sanoi olevansa allerginen. Ja toisekseen minä en osaa tanssia. Muuten ihan hyvä vertaus.

Ruoanlaittoinnostukseni on jälleen kateissa. Tuntuu, että syömme päivä toisensa jälkeen jauhelihaa ja kanaa ja possua eri muodoissa. Tarvisin tänne huippukokin! Kuka ilmoittautuu?

ARKI RULLAA RENNOSTI

Miten mukava olikaan herätä pikkuviisarin puheluun maanantaiaamuna! Ei kai viikko voisi paremmin alkaa? Sopivasti aurinkokin pilkottaa pilvien välistä ja heijastelee kauniisti tuosta etupihan lumisesta kallioisesta männikkörinteestä. Tästä viikosta tulee varmasti aivan erityinen. Ainakin, mikäli odottamamme Suomen-vieraat pysyvät matkasuunnitelmissaan; tosin pientä epäselvyyttä on vielä ilmassa. Ura kun tahtoo merkitä joillekin enemmän kuin rakkaat ystävät! [Huomaa pilke silmäkulmassa!]

Nyt tyttö on onnellisesti höyhensaarilla ja minä olen saanut itseni päiväpukeisiin. Kotiäidin pelastus aamuisin ja iltaisin on mieluinen aamutakki. Minä ainakin tahdon viihtyä siinä ihan liian paljon. Vuoden vanha aamutakki näyttää jo suhteellisen kulahtaneelta kaiken pesemisen jälkeen. Kadehdin siskoni ihanaa marimekon mustaa froteeversiota. Jospa saisin sellaisen seuraavaksi!

Muutenkin marimekolla on nykyään tosi kauniita tekstiilejä ja astioita. Niitä katsellessa ei keksi mitään, mitä pitäisi vähän muuttaa, jotta se miellyttäisi myös itseä. Pidän sitä hyvän suunnittelun mittarina. Kun joku asia kolahtaa heti ja kymmenennen hypistelykerran jälkeenkin pyörittelee sitä pääkamerassaan, voi olla varma, että asia on kertakaikkiaan hankittava omaan kotiin. Minä haaveilen ihanista lakanoista sänkyymme. Vilkaisehan näitä!

KOTIA KARTALLE

Nämä seinälle poratut lautaset ovat löytö krääsäpuodista. Niitä oli enää neljä! Alkuperäinen idea oli laittaa niitä kaksi vieretysten lattiasta kattoon. Nyt ne seisovat sievästi rivissä.




Inhoan pikkukrääsää ja kaikenmoista rääsyä. Vielä enemmän vihaan sitä, että ne tuppaavat täyttämään kaikki vapaat pinnat. Säännöllisin väliajoin minuun (onneksi) iskee vimma, joka mieluiten tuhoaisi kaikki nuo puolitärkeät paperit, kirjeet, kynttilänpätkät, kuivamustekynät, servetit, lelut, puolipitoiset vaatteet etc. Lista ei lopu koskaan. Tänään oli sellainen päivä. Kyytiä saivat kaikki yleisten tilojen esteettisyyttä häiritsevät tekijät. E:n päiväunien aika ei jää koskaan hyväksikäyttämättä. Kuinka te onnistutte pitämään pintanne puhtaana ja tasot tyhjänä? Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Olohuoneen löhöilysohvaa on piristetty parin tyynynpäällisen vaihdolla. Nyt nekin saisi mennä vaihtoon!



Keittiömme on pitkänomainen ja jatkuu ruokailutilana, joka yhtyy olohuoneeseen.




Harjoittelen tässä käyttämään J:n ostamaa kameraa ja innostuin ottamaan muutaman otoksen kodistamme. Pääsette tutustumaan tähän remonttiprojektiimme ainakin digitaalisesti. Moni nurkka on vielä kesken, mutta kaikki etenee ajallaan. Lattiavalinta oli vaikea. Päädyimme sitten lopulta Tarketin kulutusta kestävään laminaattiin. Väriltään se on vaihtelevan tummanruskea ja tuntui sopivan muuten niukkaan värimaailmaamme. Isoilla pinnoilla se pääsee oikeuksiinsa, ja isoa pintaahan meillä riittää. Seinät on maalattu valkoisiksi lähes joka paikassa.

Olohuoneemme ruokailutilasta katsottuna. Musta matto etsii seuraajaa. Näkemyksiä?

Erityisen ihastunut olen ainoaan tapetoituun seinäämme. Siihen en kumma kyllä kyllästy en sitten millään. (Pitäisinkö sittenkin suuni supussa?) Josef Frankin klassikkotapetti pitää pintansa. E:kin tutkii kuvia kovin kiinnostuneena. Vuoden verran seinää somistanut tapetti kestää hyvin kostealla rievulla pyyhkimistä, eikä siihen juuri lika edes tartu saati näy.


Olen jonkun joskus kuullut sanovan, että makuuhuoneen tulee olla väritykseltään rauhoittava ja seesteinen. No sitä ei ainakaan meidän uusi unihuoneemme ole. Joskus on hyvä rikkoa totuttuja kaavoja, vaikka J kyllä tuumasi, että tämähän on kuin lastenhuone. Minusta kamarista tuli oikein viihtyisä kaikessa räväkkyydessään!

Vuodekin sijaamatta vielä. Ikkunoista aukeaa rakastamani järvimaisema.


Näin kauniin ruusun J toi minulle kihlausvuosipäivän kunniaksi. Omistan kaksi tuollaista ihanaa ruukkua, jotka olivat kymmenen kruunun löytö pikkuruisesta ruokakaupasta.

Tässä E nyt keikkuu uudella keinuhevosellaan. Oli muuten mielekäs kapistus. Plussaa tälle hepalle, että se on säänkestävä. Kun kyllästymme sisällä, siirrämme sen ulkoleikkeihin!

VIRKAYSKÄÄ VAI PÖLYALLERGIAA?

Milloinhan saapuu se päivä autuas, jolloin voin hymy p***seessä kulkea ympäri huushollia ja taivastella, että: "Kylläpäs täällä on nättiä, kylläpäs täällä on nättiä"? Tuskin koskaan. Ensinnäkään en tykkää mistään nätistä. Muiden kodeissa monet nätit asiat kiinnittävät huomioni ja saavat jopa ihastelevia kosketuksia, mutta ei meidän kodissa. Tänne ei tarvita mitään nättiä. Edes itseäni en toivoisi kuvailtavan kyseisellä sanalla. Piste. Toisekseen, vaikka tämä keskeneräinen remonttiprojekti ja sisustussarka saataisiin jotenkin kutiinsa, koti elää (lue: nainen kyllästyy). Ja minun kunnostusta vaativa kirppislöytökokoelmani kasvaa. Ihan tuossa nenänpäästä kolme metriä viistosti oikeaan odottaa "Lähimmäinen". Kertakaikkiaan ruma kiikkutuoli. Se on odotellut pian vuoden emännän hyppysiä. Tässä välissä Lähimmäinen on kiikutellut koliikkilasta (ja vanhempia vuoron perään) kuukausi kaupalla. Sillä on jo tunnearvoa, vaikka se nostattaakin agressioitani ällöttävän ruskealla petsillään. Pitäisi melkein ottaa kuva sen näteistä somisteista! Mustana sekin menettelisi. Petsikin on ostettu jo aika päivää sitten. Ikealta ostamistani kangaspaloista ompelin muutaman tyynyn olohuonetta piristämään.

Pitkän pohdinnan jälkeen ostimme olohuoneeseemme maton. Isännälle ei nyt passaa valitella, että se EI olekaan mieluinen. Jotenkin matto tuntuu yksivärisen mustana olevan liian raskas tähän tilaan. Ja vaikka pidänkin itseäni niin käytännönläheisenä sisustajana, on tuo tasaisen musta villamatto aivan jotain muuta. Jokainen murunen ja langanpätkä oikein kirkuu olemassaoloaan. Toistaiseksi katsellaan (tai koetetaan olla katselematta) sitä tässä olohuoneessa. Luulen, että jossain vaiheessa se siirtyy alakerran suureen oleskelutilaan. Matonetsintäprojekti julistetaan jatkuneeksi!Murunkerääjämme saa kauhistuneita katseita.



Kauniita kaaria ja soreita sorvauksia. "Lähimmäinen".

Alakerran makuukammarimme alkaa olla jo ihan siedettävässä kunnossa. Verhot, String-hyllykkö ja matto ovat paikallaan. Samoin itse väsäämäni kangastaideteos. on seinällä Yksi turkoosinsävyinen naisen muotokuva öljyvärein odottaa vielä ripustamista. Sekin on löytö kirpputorilta. Sänkymme odottelee vielä tyynynpäällisten ompelua. Ensin pitäisikin löytää oikean kokoisia sisätyynyjä. Vierashuone ja oleskelutila odottavat tekevää kättä. Tekemistä riittää vielä kuukausiksi. Oleskelutilaan on suunnitteilla mukava löhöilynurkkaus, seinään rakennetteva pieni kirjahylly, koko seinän mittainen työtaso, valtava liitutauluseinä ja puolapuut. Luulisi lasten viihtyvän, kunhan se joskus saadaan toteutettua. Sauna- ja pesutilat sekä varastotilat ovat remontin alla. Tällä hetkellä ne saavat odottaa. Toiveissa on, että ensi jouluna otetaan löylyjä omassa saunassa. Tekemistä on siis enemmän kuin tarpeeksi. Ei tarvi edes haaveilla oman pirtin rakentamisesta tällä haavaa, vaikka appiukko jatkuvasti puheleekin, että: "Myytte kohta sen pois ja pistätte oman talon pystyyn". Ei houkuttele yhtään. Jos joskus sattuisi niin hyvä tuuri olemaan matkassa, että sopuhintaan taivaalta tipahtaisi komea merenrantatontti, asiaa voidaan harkita. Ei ennen sitä ihmettä.

Kehno keskiviikko sai eilen mukavan päätöksen hikoilemalla. Surkea olotila kai johtuu tästä rasittavan pienestä köhästä. Kurkkua kutittelee ja olo on väsynyt. Harvemmin minua yskä vaivaa, mutta nyt rykii koko talo isäntää myöten. Taisi tuo tyttären joululomalla saatu tauti iskeä meihinkin. Vähän se menoa hidastaa. Päätä särkee ja voimat on vähissä, mutta eiköhän tämä tästä! Jospa lähtisin etsiskelemään ihanaa suklaapiirakan reseptiä...

KEHNO KESKIVIIKKO, LOISTAVA LOPPUVIIKKO?

Nukuttaa niin, että päätä huimaa ja mahassa velloo. Toisin kuin tytärtä. J rullasi neidin uneen, mutta parvekkeelta kuuluu rääkäisyjä. Jospa hän uinahtaisi tasaiseen liikenteen jytkeeseen. Iskulauseeni: "Toivossa on hyvä onni." sopii tähänkin päivään. Eilisiltainen kauppareissu jäi isännän harteille. Useimmiten teemme ruokaostokset koko perheen voimin, mutta eilen oli viisainta lähteä ilman itkuista tyttöä. Oli kuulemma edellisenä päivänä napannut kananmunan palasen lattialta. Sitäkö lie itkeskeli, koska iltaa myöten tyttö rauhoittui. Kauppareissulta isäntä palasi kukkien ja laskiaspullien kera. Se piristi! Olin kokonaan unohtanut kihlapäivämme. Pullat odottavat tämän päivän kahvihetkeä ja minun parempaa oloa. Nyt en saisi edes pientä pullanpalasta nielaistua. Taidan tarvita piikkimattoa... Kohta herkutellaan ruotsalaisittain "sämpylöillä" ja höyryävän kuumalla maitokahvilla. Nam!

Sen verran reippaasti aloitin päivän, että kiillotin sen seitsemän paria eilen illalla kyllästettyjä nahkakenkiä. Toivotonta täällä Tukholman talvessa koettaa pitää kenkiä kunnossa. Suolainen loska saa kengät kuin kengät näyttämään ennätysajassa vanhoilta louskuilta. Ihkauudet saappaani suihkuttelin ja kiillottelin tietysti erityisellä rakkaudella. Saa nähdä milloin hennon pujottaa sääreni pitkiin ohuisiin nahkavarsiin ensi kertaa. Onhan niitä tuossa peilin ääressä toki jo testailtu, mutta neitsytmatka saa vielä odottaa siistempiä säitä, jotta ne ovat vielä ensi kaudella kutakuinkin käyttökelpoiset.Nämä ihanat Rules by Mary -saappaat sain harmaana <3

Autonratissa istuminen kuluttaa kenkiäni kaikkein eniten. Kun lattiamatto on sopivassa suolaisessa sohjolumessa, niin kenkien kantanahka kärsii armottomasti. Toissa syksynä Kööpenhaminasta hankkimani Bossin sähäkänmustat kaunottaret näyttävät jo jotensakin aikansa eläneiltä. Edes tämänpäiväinen kiillotusoperaatio ei saanut ihmeitä aikaan. Niitä en taida kiertoon kuitenkaan laittaa, sillä joitain asioita on järkevä pakata varastoon odottelemaan tulevia vuosia. Ajan patina saa näkyäkin.

Nyt on rentotustuokion aika piikkimatolla. Odottelen parempaa olotilaa.


Piikit tekivät taas tehtävänsä. Huono olo häipyi.

PELASTUSRENKAITA PAHANPÄIVÄN VARALLE (=DONITSI?)

Klikkaan linkkiä: "Näin saat litteän vatsan -yhdeksän vinkkiä." Minä en kuulu siihen ryhmään, joka aloittaa kinkun sulattamisen ja pakaroiden kiinteyttämisen joka uusivuosi ja juuri ennen bikinikautta. Silti luen yhtä kiinnostuneena artikkeleita, joissa ohjeistetaan huonosta omasta tunnosta kärsiviä herkuttelijoita liikkumaan. Oikotie onneen on kai sama kuin lenkkimakkaralla laihaksi. En usko siihen. Silti lähes jokaisen kevättalven naistenlehden numero käsittelee aihetta. Kai meitä median kuluttajia pidetään liian yksinkertaisina! Hymynkare huulilla saatan lueskella laihdutusvinkkejä täällä verkossa, mutta eivät otsikot saa minua ostamaan lehteä, saati sitten nostattamaan hikeä vatsalihaksia pumppaamalla olkkarin matolla. http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/paino.asp?id=1871857

Toinen päivän polttava aihe, joka pisti silmiini oli juttu Vaipaton vauva. http://www.vauvakuume.com/Vauva/Vaipattomuus/body_vaipattomuus.html Meinasin jo hurahtaa, vaikka niin saamaton kuin olenkin, uskon, että minusta ei olisi kuuntelemaan lapseni virtsaamisviestejä. Sitäkin mielenkiintoisempaa olisi kuulla jonkun tutun järkevän ihmisen kokemuksia aiheesta! Kun artikkelin kirjoittaja sattuu olemaan asiaa tutkinut asiantuntija, epäilen, että tieto on suhteellisen subjektiivista. Suosittelen kaikesta huolimatta tutustumista!

Loppuviikko ja viikon alku hurahti hyvässä seurassa. E:n kummitäti ja pikkusiskoni kolmen miehensä kanssa viihdyttivät meitä vierailullaan. Ihmettelin pientä elämänalkua. Kateellisena ja samalla iloiten katselin vierestä, millaista meno on "normaalin" vauvan kanssa. Meidän perheessä 100 ensimmäistä päivää lapsen kanssa oli kuin kuumilla hiilillä tanssia. Nyt juostaan enää kahdeksan kilon kivi repussa. Tuntuu lähes juhlalliselta. Ehkä minäkin vielä jonain kauniina päivänä saan kokea onnellisen vanhemmuuden tunteen. Katsoa SOHVALLA (huomaa: ei sylissä) raukeana makaavaa kääröä.

Kirpputorikierros ei ollut kovin antoisa tällä kertaa. E:n vaatekertaa täydensin vain muutamalla bodylla ja sammareilla. Little Tikesin turkoosi keinuhevonen oli sopiva kotiimme. Siitä olen haaveillutkin!

Loppuviikko saakin kulua ihan omissa ympyröissä kauppareissu ja salillakäynti mukaan lukien. Ohjelmassa on myös kenkäarmeijan huoltoviikko. Puhdistusta ja rasvausta kaipaa moni pari. Ja voipi olla, että innostun leipomaan suklaapiirakkaa ja jotain muuta hyvää. Nyt kun jouluherkut ovat viimein tyhjennetty kaapeista, täytyy alkaa täyttämään kaappeja omilla leipomuksilla, ettei vaan pääse laihtumaan. Kun pitäää huolen, ettei täytä vatsaansa terveellisillä lounailla, saa kahvileipiä pistellä tuplatahdilla! Nyt kipaisen kuitenkin lämmittämään kasvissosekeittoa, etten ihan näänny.

S KUTEN SIIVOUS

Ikiaikainen suosikki siivouksessa. Pakko myöntää, että keltainen soopa ei voita tätä!

Uskomaton tunne oli herätessä vilkaista rannekelloa ja todeta, että kello lyö tosiaan pian kymmenen! Onkohan tässä tulossa teiniksi jälleen? Ainakin yksi näppylä vilkkuu tuossa leukapielessä. Paljon mahdollista siis. Pikkuneidin aamupäiväunet taitavat siirtyä tuonnemmaksi. Odotan hartaana päivää, jolloin saan aamulla herätä levänneenä. Tällä hetkellä aamulla on kammettava itsensä jaloilleen vain siksi, että sängyssä alkaa sellainen rähjääminen, että helpommalla pääsee, kun oikaisee itsensä pystyasentoon, vaikka silmät kiinni. Veikkaan, että pienen lapsen vanhemmuutta voisi verrata inttiin, joka vedetään pidemmällä kaavalla. Onneksi en sinne ole itseäni aikanani värvännyt... Minulle riittää hyvin tämä perhepalvelus!

Saamme vuoden ensimmäiset yövieraat Suomesta huomenaamulla. Tiedänpä mitä tehdä E:n päiväunien aikana. Imuri laulaa täyttyen sämpylänmurusista ja koirankarvoista. Olohuoneen uusi mattokin on täynnä pikkumurua ja kangassuikaleita ja langanpätkiä. Vaikka E konttaakin kovaa kyytiä ympäri taloa haukankatse silmissään ja etusormellaan painelee mitä ihmeellisempiä roskia suuhunsa, ei hän silti ehdi taloa pitämään siistinä. Viimeksi vaipasta löytyi styroksin palasia... Pitäisi kai olla vähän tarkkaavaisempi mamma! Siivouksestakin on nyt tullut tuplaurakka (vaikka en korvausta saakaan), kun muutimme alakerran master-bedroomiin (vihaan tuota sanaa, yök). Sen siitä saa, kun saa enemmän tilaa käyttöön. Onneksein sauna ei ole vielä valmis, ettei tarvi alkaa kahden kerroksen kaakeleja kiillottelemaan. Värimaailma tulee kyllä alakerran kylpyhuone-/saunaosastoon vaaleampi kuin yläkertaan. Mustia lattia- ja seinäkaakeleita saa pyyhkiä mikrokuituliinalla jatkuvasti, jos haluaa, että ne eivät ihan kamalilta näytä. En siis suosittele, ellei satu olemaan työtön ja hirmuisen innostunut siivouksesta, ja paikalliset siivousfirmat eivät kaipaa uusia työntekijöitä... Vaikka rakastankin mustaa!

Nyt riennän höyhensaareen risteykseen ja tartun sitten pölyhuiskaan ja moppiin. Lambada soi ja laminaatti loistaa!

SATOA

Tässä sämpylänpaiston ohessa kirjoitan, minkä ehdin. Ja paljon tunnun ehtivän mitä säheltämiseen tulee. Vasemman käden pikkulilli kärähti pellin reunasta. Alkaa olla jo sääntö eikä poikkeus saada palovammoja leipomisen yhteydessä. Olen aina sanonutkin, että tähän taloon tarvittaisiin ehta englantilainen sisäkkö. Kielen petraamisen ohessa kotihommat hoituisivat ihan itsekseen! Ja mikä parasta, minä voisin keskittyä olennaiseen: elämästä nauttimiseen. Kukaan ei voi väittää, että nauttisi kotihommien teosta. Aina löytyy jotain mukavampaa tekemistä, kotiäidille varsinkin.

Kaikeksi onneksi J tuli sen verran ajoissa töistä, että ehdin kirpputorille aivan itsekseni. Pikaisesta pyrähdyksestä venähtikin astetta pidempi reissu, enkä varmaan olisi edelleenkään kotona, ellei ovia olisi suljettu kuuden aikaan. Aika mukavia löytöjä teinkin tällä erää. Itselle löysin Resterödsin löysähkön mustan t-paidan ja Röhnischin mustat jumppatrikoot. Makuuhuoneemme hyllylle löysin kivan läpikuultavan turkoosin Nuutajärven lasin maljakon (kynttilälle kylläkin tässä tapauksessa).

Kunnostetulle String-hyllyllemme sopii yhtä sun toista, myös suomalaista lasia.

Vieraita varten ostin nipun vanhoja Roope-setiä ja Hessu Hopoja. Kaunein esine oli ehdottomasti Brion vanha musta helmitaulu. Pisteenä i:n päälle oli miesten Gantin turkoosinsinisen pikee, jossa olit vielä laput tallessa. Sekin maksoi hurjat 22,5 kruunua. Sen annan lahjaksi siskon miekkoselle, kun J ei pikeeseen perusta. (Käytetäänkö tosiaan tuota sijamuotoa? Meinaa unohtua tällaiset muotoseikat pikkuhiljaa!)

10 kruunun kaunotar.

Säärien etumukset polttelevat kummasti. Penikkataudin oireita pitkän liikunnattoman pätkän vuoksi. Tänään saa siis pysyä tiukasti p**se penkissä... Ei, vaan pitkät venyttelyt olisivat paikallaan, jotta selviän huomenna liikkeelle. Ajatuksena on päivittää muutama kuva E:n unien aikaan. Odotetaan niistä pitkiä!

TERÄVÄÄ TIISTAITA

Aina sitä jotain uutta oppii, totean PMMP:n lastenlaululevyn soidessa ja Elean nauttiessa vauhdikkaasta musiikista. Nämä rokkaripimut ovat siis tehneet tällaisenkin levyn; liekö vauvakuumeisina? Jossain muistin takalokerossa piilee ajatus, että Laurin Paula olisi siunatussa tilassa. Toisaalta täytyy muistaa, että asian todenperäisyys voi olla aika heikoissa kantimissa ottaen huomioon ajoittain pahasti pätkivä muistini. Tämä päivä alkoi siis vauhdikkaasti!

Eilispäivää piristi kummasti iltainen hikeentyminen raavaiden karvarintojen keskellä. Juoksumatolla tunnin tapsutellessa ehtii nähdä monenlaista. Varsinkin, kun sattuu olemaan jäsen Tukholman tummimmassa kuntoklubissa. Siellä saa ihastella niin aknen arpisia hormooniselkiä kuin oranssinruskeiksi ryppyyntyneitä ikinuorukaisia. Näissä kahdessa lajiryhmässä on vain vissi ero. Ensin mainitut kulkevat mielellään pienissä yläosissa ja valtavissa alaosissa. Liekö syynä onnettoman pienelle treenille jääneet reisilihakset vai hormoonien syömät sukukalleudet? Jälkimmäinen ryhmä taas kulkee hyvin peittävissä mutta sitäkin piukemmissa trikoissa. Ja pukuhuoneessakin täytyy mennä pukeutumaan särmin taakse, jottei vain paljastaisi fyysistä ikäänsä. Salilla saa itse kukin kuumia katseita ja pääsee todistamaan surkeita iskuyrityksiä. Jos siinä sivussa jaksaa vielä vähän liikkuakin, on jäsenyys hintansa haukkunut, vaikka saunassa ei löylyä saa heittääkään!

Niin se Halmeen Tomppakin sitten potkaisi tyhjää. Tässä taas todiste tosiurheilun terveellisyydestä! Me "vapaaurheilijat" voimme oitis röyhistää rinnuksiamme ja pysyä erossa kaiken maailman kisailusta. Luulen, että pelkkä urheilun seuraaminen saattaa aiheuttaa ylimääräistä sydämentykytystä, minkä vuoksi olenkin hyvällä omallatunnolla boikotoinut kaikenmoista urheilun seuraamista vuosikaudet. Sen takia minua ei siis nähdä tulevinakaan vuosina kilparadoilla, vaikka lahjojahan minulla olisi lajiin kuin lajiin (minulta puuttuu vain hieman pituutta mm. koripalloon ja hiukkasen lihasmassaa painonnostoon). Miksi ihmeessä liikunnanopettajani ei piileviä kykyjäni koskaan hoksannut? Levätköön Tomppa ja hänen laittomat aseensa rauhassa. Kaikki kunnia hänen muistolleen.

Kirppishammastani kolottaa melkoisesti reilun viikon tauon jälkeen. Olin ajatellut säästellä kierrostani loppuviikkoon, kun saamme sukulaisia visiitille, mutta voipi olla, että suuntaamme tyttären kanssa löytöretkelle iltapäivällä. Tuntuu oudon vapauttavalta, että minun ei tarvitsekaan joka ainut vapaa hetki tarttua sanalistoihin ja juridiikan eepoksiin. Miten ihanaa onkaan tehdä lapsen päiväunien aikana IHAN MITÄ VAAN ilman omantunnon kolkutuksia!

P.S. Pisteet kotiin! http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1437041

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Isännän askartelema latvatähti pakattiin varastoon.

Vanha vuosi ja loma kotoisessa Suomessa jäivät taakse. Sukuloitiin ja kaveerattiin oikein olan takaa. Oli tosi mukavaa, vaikka tyttö olikin räkäinen ja kiukkuinen kuin ampiainen koko reissun ajan. Ensimmäinen oikea vapaa viikonloppu kotona pitkästa aikaa takana. Tuntui suorastaan luksukselta tiiviin opiskeluntäyteisen ja stressaavan vuoden jälkeen. Toiveissa on viettää laatuaikaa perheen kanssa, ja itsekseen. Jospa arkikin maistuu tänä vuonna paremmalta, kun jokainen päivä ei ole aikataulujen sovittelemista! Muuten vuodenvaihde sai aikaan ajatusmylläkän. Milloin on ajankohtaista aloittaa työnhaku? Mihin päiväkotiin haemme lapsellemme paikkaa?

Meidän oma pikku Känkkäränkkä.

Arkinen unelma tälle keväälle on, että (o)saisin nauttia lapsen kanssa kotona olemisesta. Tähän saakka äitiys on ollut kaikkea muuta kuin herkän pinkkiä ruusunkukkaa. Tässä talossa on itketty, kiristelty hampaita ja hartiat jumissa kuljettu kehää kiljuvan nyytin kanssa, pian yhdeksän pitkää kuukautta. Ja jos joku on erehtynyt toteamaan, että eikö se olekin ihmeen ihanaa ensimmäisen lapsen kanssa, on hän ollut lähellä saada nyrkistä nenään. Sen verran kovaa koulua tämä on ollut diagnosoimattoman allergisen koliikkilapsen kanssa. Lääkärit ovat antaneet tytölle diagnoosiksi päättäväisen tulisen luonteen. Sitä se tyttörukka itkee. P***anmarjat ja mansikat koko nykylääketieteelle. Seuraavaa lääkärireissua saa odottaa. Alkaisinko boikotoida pakollisia neuvolalääkäreitä? Saisinko sillä jotain aikaan?

HENGESSÄ MUKANA

Jotkut osaa, toiset osaa paremmin. Minä yritän. Selvitä arjesta. Opiskella. Olla äiti. Käydä töissä. Kurssittautua. Pysyä ajan rattaassa. Siksi kirjoitan.