HUIPPUKOKKI HAUSSA

Tiukkeneva pakkanen tuntuu talon seinissä. Kaipaisivat lisäeristystä. Voipi olla, että jos menee lähemmäksi kahtakymmentä, saadaan taas raijata alakerran lisäpatterit rumistamaan olohuonettamme. Täytyy iloita siitä, että ilmalämpöpumppu pitää kuitenkin lähes aina talomme lämpimänä ja vain kovimmilla pakkasilla joudumme katselemaan patterin rumiluksia yläkerrassa. Heti aamutuimaan saapui meklari arvioimaan asuntoamme lisälainaa varten. Mielenkiinnolla odottelemme tietoa, miten asunnon arvo on noussut puolivalmiin remontin jäljiltä. Kovin vähäsanainen nainen oli, mutta piti kyllä näkemästään. Jännittää vähän, että miten suuri hyötysuhde tehdylle työlle annetaan. No, on siitä ainakin itselle suuri ilo. Kyllä se vaan parantaa omaa elämänlaatua, kun saa katsella puhtaanvalkeita seiniä ja tilaratkaisutkin ovat toimivia. Naapuririvitaloasuntoja ei ole tällä tavoin remontoitu, joten hankalaa varmaan arvioida hintaa. Vielä kun asunnot tuntuvat pysyvän alkuperäisillä omistajillaan, näkyy 70-luku heidän nurkissaan vahvasti. Mänty on yhä in! Milloinhan sekin tulee takaisin? Yök. Toivottavasti ei ihan lähitulevaisuudessa.

Taas löysin niin herkulliset lakanat, että melkein tekee mieli klikata näitä! Tosiasia on vain se, että näin lama-aikana täytyy meidän perheessä heräteostokset unohtaa ja koettaa itse väsäillä kotiin kaikkea kivaa. Lähimmäisen kunnostusprojekti alkoi lauantaina. Oikean käden käsivarsi onkin hiomisesta niin kipeänä, että ei kärsi vielä jatkaa. Tein nimittäin sellaisen päätöksen, että ennen kuin olen kunnostanut kiikkutuolin ja funkkisarkun, en saa roudata kotiin mitään uutta (eli vanhaa) huonekalua. En halua, että nurkat täyttyvät kunnostusta vaativista huonekalurumiluksista. Siinäpä onkin haastetta! Kirppishammasta kun kolottaa aina väliin niin armottomasti. Sen sijaan alitajunnassa pyörii sängynpäädyn suunnittelu. Olen jopa päässyt miettimään koko sängyn rakentamista. J ei vielä tiedä asiasta mitään, enkä aio paljastaakaan ennen kuin suunnitelma on ihan valmis. Minun katsos pitää miettiä materiaalivalinnoista maalipintaan saakka, jotta tulos on sellainen kuin pitää. Tähän saakka J on kyllä osannut toteuttaa piirrokseni prikulleen. Harmi kun en itse ole puuseppä! Silloinhan talomme olisi täynnä omia huonekalujani... (Joopa joo, ehkä näin säästymme monelta kauhistukselta!)

Eilen sain itsestäni sen verran irti, että menin ihan ohjatulle jumppatunnille. Pelotti kovasti, kun edellisestä Body combat -tunnista on aikaa parisen vuotta. Henki hieverissä siellä vedettiin, mutta ajattelin ottaa ohjelmaani tuon hartiaseudun verenkiertoa lisäävän taistelutunnin. Nyt kolottaa ihanasti yläselän olemattomia lihaksia. Lapsen kantaminen sen sijaan on antanut lihaksistolle melkoista kestävyyttä. Ohjaaja vain huusi ilman mikkiä iskujen ja liikkeiden nimiä, joita en vielä osaa. Koetin seurata porukan mukana ja jotenkuten se sujui. Ehkä parin kerran jälkeen se sujuu kuin tanssi, jolle lajin ohjaaja muuten sanoi olevansa allerginen. Ja toisekseen minä en osaa tanssia. Muuten ihan hyvä vertaus.

Ruoanlaittoinnostukseni on jälleen kateissa. Tuntuu, että syömme päivä toisensa jälkeen jauhelihaa ja kanaa ja possua eri muodoissa. Tarvisin tänne huippukokin! Kuka ilmoittautuu?