Milloinhan saapuu se päivä autuas, jolloin voin hymy p***seessä kulkea ympäri huushollia ja taivastella, että: "Kylläpäs täällä on nättiä, kylläpäs täällä on nättiä"? Tuskin koskaan. Ensinnäkään en tykkää mistään nätistä. Muiden kodeissa monet nätit asiat kiinnittävät huomioni ja saavat jopa ihastelevia kosketuksia, mutta ei meidän kodissa. Tänne ei tarvita mitään nättiä. Edes itseäni en toivoisi kuvailtavan kyseisellä sanalla. Piste. Toisekseen, vaikka tämä keskeneräinen remonttiprojekti ja sisustussarka saataisiin jotenkin kutiinsa, koti elää (lue: nainen kyllästyy). Ja minun kunnostusta vaativa kirppislöytökokoelmani kasvaa. Ihan tuossa nenänpäästä kolme metriä viistosti oikeaan odottaa "Lähimmäinen". Kertakaikkiaan ruma kiikkutuoli. Se on odotellut pian vuoden emännän hyppysiä. Tässä välissä Lähimmäinen on kiikutellut koliikkilasta (ja vanhempia vuoron perään) kuukausi kaupalla. Sillä on jo tunnearvoa, vaikka se nostattaakin agressioitani ällöttävän ruskealla petsillään. Pitäisi melkein ottaa kuva sen näteistä somisteista! Mustana sekin menettelisi. Petsikin on ostettu jo aika päivää sitten. 
Ikealta ostamistani kangaspaloista ompelin muutaman tyynyn olohuonetta piristämään.
Ikealta ostamistani kangaspaloista ompelin muutaman tyynyn olohuonetta piristämään. Pitkän pohdinnan jälkeen ostimme olohuoneeseemme maton. Isännälle ei nyt passaa valitella, että se EI olekaan mieluinen. Jotenkin matto tuntuu yksivärisen mustana olevan liian raskas tähän tilaan. Ja vaikka pidänkin itseäni niin käytännönläheisenä sisustajana, on tuo tasaisen musta villamatto aivan jotain muuta. Jokainen murunen ja langanpätkä oikein kirkuu olemassaoloaan. Toistaiseksi katsellaan (tai koetetaan olla katselematta) sitä tässä olohuoneessa. Luulen, että jossain vaiheessa se siirtyy alakerran suureen oleskelutilaan. Matonetsintäprojekti julistetaan jatkuneeksi!
Murunkerääjämme saa kauhistuneita katseita.
Kauniita kaaria ja soreita sorvauksia. "Lähimmäinen".
Alakerran makuukammarimme alkaa olla jo ihan siedettävässä kunnossa. Verhot, String-hyllykkö ja matto ovat paikallaan. Samoin itse väsäämäni kangastaideteos. on seinällä Yksi turkoosinsävyinen naisen muotokuva öljyvärein odottaa vielä ripustamista. Sekin on löytö kirpputorilta. Sänkymme odottelee vielä tyynynpäällisten ompelua. Ensin pitäisikin löytää oikean kokoisia sisätyynyjä. Vierashuone ja oleskelutila odottavat tekevää kättä. Tekemistä riittää vielä kuukausiksi. Oleskelutilaan on suunnitteilla mukava löhöilynurkkaus, seinään rakennetteva pieni kirjahylly, koko seinän mittainen työtaso, valtava liitutauluseinä ja puolapuut. Luulisi lasten viihtyvän, kunhan se joskus saadaan toteutettua. Sauna- ja pesutilat sekä varastotilat ovat remontin alla. Tällä hetkellä ne saavat odottaa. Toiveissa on, että ensi jouluna otetaan löylyjä omassa saunassa. Tekemistä on siis enemmän kuin tarpeeksi. Ei tarvi edes haaveilla oman pirtin rakentamisesta tällä haavaa, vaikka appiukko jatkuvasti puheleekin, että: "Myytte kohta sen pois ja pistätte oman talon pystyyn". Ei houkuttele yhtään. Jos joskus sattuisi niin hyvä tuuri olemaan matkassa, että sopuhintaan taivaalta tipahtaisi komea merenrantatontti, asiaa voidaan harkita. Ei ennen sitä ihmettä.
Kehno keskiviikko sai eilen mukavan päätöksen hikoilemalla. Surkea olotila kai johtuu tästä rasittavan pienestä köhästä. Kurkkua kutittelee ja olo on väsynyt. Harvemmin minua yskä vaivaa, mutta nyt rykii koko talo isäntää myöten. Taisi tuo tyttären joululomalla saatu tauti iskeä meihinkin. Vähän se menoa hidastaa. Päätä särkee ja voimat on vähissä, mutta eiköhän tämä tästä! Jospa lähtisin etsiskelemään ihanaa suklaapiirakan reseptiä...
Murunkerääjämme saa kauhistuneita katseita.
Kauniita kaaria ja soreita sorvauksia. "Lähimmäinen".
Alakerran makuukammarimme alkaa olla jo ihan siedettävässä kunnossa. Verhot, String-hyllykkö ja matto ovat paikallaan. Samoin itse väsäämäni kangastaideteos. on seinällä Yksi turkoosinsävyinen naisen muotokuva öljyvärein odottaa vielä ripustamista. Sekin on löytö kirpputorilta. Sänkymme odottelee vielä tyynynpäällisten ompelua. Ensin pitäisikin löytää oikean kokoisia sisätyynyjä. Vierashuone ja oleskelutila odottavat tekevää kättä. Tekemistä riittää vielä kuukausiksi. Oleskelutilaan on suunnitteilla mukava löhöilynurkkaus, seinään rakennetteva pieni kirjahylly, koko seinän mittainen työtaso, valtava liitutauluseinä ja puolapuut. Luulisi lasten viihtyvän, kunhan se joskus saadaan toteutettua. Sauna- ja pesutilat sekä varastotilat ovat remontin alla. Tällä hetkellä ne saavat odottaa. Toiveissa on, että ensi jouluna otetaan löylyjä omassa saunassa. Tekemistä on siis enemmän kuin tarpeeksi. Ei tarvi edes haaveilla oman pirtin rakentamisesta tällä haavaa, vaikka appiukko jatkuvasti puheleekin, että: "Myytte kohta sen pois ja pistätte oman talon pystyyn". Ei houkuttele yhtään. Jos joskus sattuisi niin hyvä tuuri olemaan matkassa, että sopuhintaan taivaalta tipahtaisi komea merenrantatontti, asiaa voidaan harkita. Ei ennen sitä ihmettä.
Kehno keskiviikko sai eilen mukavan päätöksen hikoilemalla. Surkea olotila kai johtuu tästä rasittavan pienestä köhästä. Kurkkua kutittelee ja olo on väsynyt. Harvemmin minua yskä vaivaa, mutta nyt rykii koko talo isäntää myöten. Taisi tuo tyttären joululomalla saatu tauti iskeä meihinkin. Vähän se menoa hidastaa. Päätä särkee ja voimat on vähissä, mutta eiköhän tämä tästä! Jospa lähtisin etsiskelemään ihanaa suklaapiirakan reseptiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti