Ah tätä niin ahdistavaa olotilaa! Taisi juurikin viikko sitten olla ihan samanlainen kehno olo keskiviikkona. Ei ole kyllä minun päiväni tänään. Tuossa jo värkkäydyin Elean kylpyammeen pohjalle ja laitoin kattosuihkun lorisemaan jalkapohjiani vasten. Täytyy kyllä sanoa, että on ihan toimiva kotispa toistaiseksi saunan puutteessa. Ensin istahdin vanhan hessu hopon kimppuun ja annoin samanaikaisesti Body shopin ihanan lämmittävän mineraalikasvonaamion vaikuttaa. Nyt on kaikin puolin puhdas olo!
Eniten kai tässä kehnottaa viime öinen valvominen lapsen kanssa. E onkin nyt kovassa räkätaudissa. Kuumetta ei tytöllä tunnu olevan, mutta nokka vuotaa sitäkin ahnaammin. Leikit tai lelut eivät kiinnosta. Mieluiten kelpaa vain äidin syli, ei tällä haavaaa edes isän. Hetkeksi näyttää nukahtaneen suihkusessioni aikana isän olalle ja uinuu nyt kopassaan. Toivon ensi yöltä enemmän unta.
Päässä pyörii parin viikon päässä järjestettävät Mummon hautajaiset, joihin mieluusti menisin. Lentoliput ylittivät meikäläisen budjetin moninkertaisesti. Eikä omalla autolla matkustaminen Turkuun ja sieltä tuhannen kilometrin ajomatka kaiken kaikkiaan taida tulla yhtään sen edullisemmaksi. Odottelen, että järjestyisi kimppakyyti Helsingistä. Pitäisi kai jo varailla laivamatka alustavasti, jos sattuisi onnistumaan reissu. Näinpä tuli piste tuolle häävisiitille Suomeen helmikuussa. Turha kuvitella, että parin viikon sisään kahta reissua voidaan tehdä. Hautajaisreissulle kyllä lähtisin ilman perhettä.
Jotain iloistakin sentään tänään tapahtui. Kummasti lämmittää sydäntä, että E:n kummitäti lupautui tulemaan kesätytöksi meille heinäkuussa. Näin selviää tämä hupakko sitten työmaalle keskikesäksi. Siitä kai se meikäläisen työsarka taas aukeaa sitten. Pitää huomenna reipastua ja soittaa pomolle, että näemme sitten viimeistään juhannuksen jälkeen. Ehdin tuossa jo virittäytyä tunnelmaan juhannuksesta koto-Suomessa savusaunan lauteilla. Löylyä ja rentoa sukujuhlaa. Siinä olisi tunnelmaa!
Toinen iloinen asia on, että saamme rakkaat ystävämme tänne viikonlopuksi vierastamaan (tai paremminkin tutustelemaan). Tänään en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, kun tyttö on pyörinyt jaloissa ja käsissä koko ajan. Muutenkin väsyttää niin, että päässä surisee ja huippaa. Energiapitoinen häränfilee-pitsakaan ei tunnu täyttävän energiavarantojani. En tänään voinut kuvitellakaan jaksavani jumppailemaan. Onneksi on vielä viikkoa jäljellä! Jospa asetun lattialle venyttelemään tiukkoja pakaralihaksiani niin, ettei iskiashermo ala tätä pahemmin vaivaamaan. Toivottavasti teillä on vähän ihanampi keskiviikko! Täällä ei mene kovaa eikä korkealta...
Eniten kai tässä kehnottaa viime öinen valvominen lapsen kanssa. E onkin nyt kovassa räkätaudissa. Kuumetta ei tytöllä tunnu olevan, mutta nokka vuotaa sitäkin ahnaammin. Leikit tai lelut eivät kiinnosta. Mieluiten kelpaa vain äidin syli, ei tällä haavaaa edes isän. Hetkeksi näyttää nukahtaneen suihkusessioni aikana isän olalle ja uinuu nyt kopassaan. Toivon ensi yöltä enemmän unta.
Päässä pyörii parin viikon päässä järjestettävät Mummon hautajaiset, joihin mieluusti menisin. Lentoliput ylittivät meikäläisen budjetin moninkertaisesti. Eikä omalla autolla matkustaminen Turkuun ja sieltä tuhannen kilometrin ajomatka kaiken kaikkiaan taida tulla yhtään sen edullisemmaksi. Odottelen, että järjestyisi kimppakyyti Helsingistä. Pitäisi kai jo varailla laivamatka alustavasti, jos sattuisi onnistumaan reissu. Näinpä tuli piste tuolle häävisiitille Suomeen helmikuussa. Turha kuvitella, että parin viikon sisään kahta reissua voidaan tehdä. Hautajaisreissulle kyllä lähtisin ilman perhettä.
Jotain iloistakin sentään tänään tapahtui. Kummasti lämmittää sydäntä, että E:n kummitäti lupautui tulemaan kesätytöksi meille heinäkuussa. Näin selviää tämä hupakko sitten työmaalle keskikesäksi. Siitä kai se meikäläisen työsarka taas aukeaa sitten. Pitää huomenna reipastua ja soittaa pomolle, että näemme sitten viimeistään juhannuksen jälkeen. Ehdin tuossa jo virittäytyä tunnelmaan juhannuksesta koto-Suomessa savusaunan lauteilla. Löylyä ja rentoa sukujuhlaa. Siinä olisi tunnelmaa!
Toinen iloinen asia on, että saamme rakkaat ystävämme tänne viikonlopuksi vierastamaan (tai paremminkin tutustelemaan). Tänään en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, kun tyttö on pyörinyt jaloissa ja käsissä koko ajan. Muutenkin väsyttää niin, että päässä surisee ja huippaa. Energiapitoinen häränfilee-pitsakaan ei tunnu täyttävän energiavarantojani. En tänään voinut kuvitellakaan jaksavani jumppailemaan. Onneksi on vielä viikkoa jäljellä! Jospa asetun lattialle venyttelemään tiukkoja pakaralihaksiani niin, ettei iskiashermo ala tätä pahemmin vaivaamaan. Toivottavasti teillä on vähän ihanampi keskiviikko! Täällä ei mene kovaa eikä korkealta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti