keskiviikko 13. tammikuuta 2010

SATOA

Tässä sämpylänpaiston ohessa kirjoitan, minkä ehdin. Ja paljon tunnun ehtivän mitä säheltämiseen tulee. Vasemman käden pikkulilli kärähti pellin reunasta. Alkaa olla jo sääntö eikä poikkeus saada palovammoja leipomisen yhteydessä. Olen aina sanonutkin, että tähän taloon tarvittaisiin ehta englantilainen sisäkkö. Kielen petraamisen ohessa kotihommat hoituisivat ihan itsekseen! Ja mikä parasta, minä voisin keskittyä olennaiseen: elämästä nauttimiseen. Kukaan ei voi väittää, että nauttisi kotihommien teosta. Aina löytyy jotain mukavampaa tekemistä, kotiäidille varsinkin.

Kaikeksi onneksi J tuli sen verran ajoissa töistä, että ehdin kirpputorille aivan itsekseni. Pikaisesta pyrähdyksestä venähtikin astetta pidempi reissu, enkä varmaan olisi edelleenkään kotona, ellei ovia olisi suljettu kuuden aikaan. Aika mukavia löytöjä teinkin tällä erää. Itselle löysin Resterödsin löysähkön mustan t-paidan ja Röhnischin mustat jumppatrikoot. Makuuhuoneemme hyllylle löysin kivan läpikuultavan turkoosin Nuutajärven lasin maljakon (kynttilälle kylläkin tässä tapauksessa).

Kunnostetulle String-hyllyllemme sopii yhtä sun toista, myös suomalaista lasia.

Vieraita varten ostin nipun vanhoja Roope-setiä ja Hessu Hopoja. Kaunein esine oli ehdottomasti Brion vanha musta helmitaulu. Pisteenä i:n päälle oli miesten Gantin turkoosinsinisen pikee, jossa olit vielä laput tallessa. Sekin maksoi hurjat 22,5 kruunua. Sen annan lahjaksi siskon miekkoselle, kun J ei pikeeseen perusta. (Käytetäänkö tosiaan tuota sijamuotoa? Meinaa unohtua tällaiset muotoseikat pikkuhiljaa!)

10 kruunun kaunotar.

Säärien etumukset polttelevat kummasti. Penikkataudin oireita pitkän liikunnattoman pätkän vuoksi. Tänään saa siis pysyä tiukasti p**se penkissä... Ei, vaan pitkät venyttelyt olisivat paikallaan, jotta selviän huomenna liikkeelle. Ajatuksena on päivittää muutama kuva E:n unien aikaan. Odotetaan niistä pitkiä!





2 kommenttia:

  1. Aivan uskomatonta! Ostin viime viikolla meillä samanlaisen 10 sentillä :) Punainen ja vähän huonommassa kunnossa, joten kateeksi käy tuo musta loistokuntoinen.

    VastaaPoista
  2. Meilläkään helmitaulu ei lähivuosina ole ajankohtainen, mutta oli niin kaunis, etten saattanut hyllyynkään jättää!

    VastaaPoista