Ikiaikainen suosikki siivouksessa. Pakko myöntää, että keltainen soopa ei voita tätä!Uskomaton tunne oli herätessä vilkaista rannekelloa ja todeta, että kello lyö tosiaan pian kymmenen! Onkohan tässä tulossa teiniksi jälleen? Ainakin yksi näppylä vilkkuu tuossa leukapielessä. Paljon mahdollista siis. Pikkuneidin aamupäiväunet taitavat siirtyä tuonnemmaksi. Odotan hartaana päivää, jolloin saan aamulla herätä levänneenä. Tällä hetkellä aamulla on kammettava itsensä jaloilleen vain siksi, että sängyssä alkaa sellainen rähjääminen, että helpommalla pääsee, kun oikaisee itsensä pystyasentoon, vaikka silmät kiinni. Veikkaan, että pienen lapsen vanhemmuutta voisi verrata inttiin, joka vedetään pidemmällä kaavalla. Onneksi en sinne ole itseäni aikanani värvännyt... Minulle riittää hyvin tämä perhepalvelus!
Saamme vuoden ensimmäiset yövieraat Suomesta huomenaamulla. Tiedänpä mitä tehdä E:n päiväunien aikana. Imuri laulaa täyttyen sämpylänmurusista ja koirankarvoista. Olohuoneen uusi mattokin on täynnä pikkumurua ja kangassuikaleita ja langanpätkiä. Vaikka E konttaakin kovaa kyytiä ympäri taloa haukankatse silmissään ja etusormellaan painelee mitä ihmeellisempiä roskia suuhunsa, ei hän silti ehdi taloa pitämään siistinä. Viimeksi vaipasta löytyi styroksin palasia... Pitäisi kai olla vähän tarkkaavaisempi mamma! Siivouksestakin on nyt tullut tuplaurakka (vaikka en korvausta saakaan), kun muutimme alakerran master-bedroomiin (vihaan tuota sanaa, yök). Sen siitä saa, kun saa enemmän tilaa käyttöön. Onneksein sauna ei ole vielä valmis, ettei tarvi alkaa kahden kerroksen kaakeleja kiillottelemaan. Värimaailma tulee kyllä alakerran kylpyhuone-/saunaosastoon vaaleampi kuin yläkertaan. Mustia lattia- ja seinäkaakeleita saa pyyhkiä mikrokuituliinalla jatkuvasti, jos haluaa, että ne eivät ihan kamalilta näytä. En siis suosittele, ellei satu olemaan työtön ja hirmuisen innostunut siivouksesta, ja paikalliset siivousfirmat eivät kaipaa uusia työntekijöitä... Vaikka rakastankin mustaa!
Nyt riennän höyhensaareen risteykseen ja tartun sitten pölyhuiskaan ja moppiin. Lambada soi ja laminaatti loistaa!
Saamme vuoden ensimmäiset yövieraat Suomesta huomenaamulla. Tiedänpä mitä tehdä E:n päiväunien aikana. Imuri laulaa täyttyen sämpylänmurusista ja koirankarvoista. Olohuoneen uusi mattokin on täynnä pikkumurua ja kangassuikaleita ja langanpätkiä. Vaikka E konttaakin kovaa kyytiä ympäri taloa haukankatse silmissään ja etusormellaan painelee mitä ihmeellisempiä roskia suuhunsa, ei hän silti ehdi taloa pitämään siistinä. Viimeksi vaipasta löytyi styroksin palasia... Pitäisi kai olla vähän tarkkaavaisempi mamma! Siivouksestakin on nyt tullut tuplaurakka (vaikka en korvausta saakaan), kun muutimme alakerran master-bedroomiin (vihaan tuota sanaa, yök). Sen siitä saa, kun saa enemmän tilaa käyttöön. Onneksein sauna ei ole vielä valmis, ettei tarvi alkaa kahden kerroksen kaakeleja kiillottelemaan. Värimaailma tulee kyllä alakerran kylpyhuone-/saunaosastoon vaaleampi kuin yläkertaan. Mustia lattia- ja seinäkaakeleita saa pyyhkiä mikrokuituliinalla jatkuvasti, jos haluaa, että ne eivät ihan kamalilta näytä. En siis suosittele, ellei satu olemaan työtön ja hirmuisen innostunut siivouksesta, ja paikalliset siivousfirmat eivät kaipaa uusia työntekijöitä... Vaikka rakastankin mustaa!
Nyt riennän höyhensaareen risteykseen ja tartun sitten pölyhuiskaan ja moppiin. Lambada soi ja laminaatti loistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti