Miten mukava olikaan herätä pikkuviisarin puheluun maanantaiaamuna! Ei kai viikko voisi paremmin alkaa? Sopivasti aurinkokin pilkottaa pilvien välistä ja heijastelee kauniisti tuosta etupihan lumisesta kallioisesta männikkörinteestä. Tästä viikosta tulee varmasti aivan erityinen. Ainakin, mikäli odottamamme Suomen-vieraat pysyvät matkasuunnitelmissaan; tosin pientä epäselvyyttä on vielä ilmassa. Ura kun tahtoo merkitä joillekin enemmän kuin rakkaat ystävät! [Huomaa pilke silmäkulmassa!]
Nyt tyttö on onnellisesti höyhensaarilla ja minä olen saanut itseni päiväpukeisiin. Kotiäidin pelastus aamuisin ja iltaisin on mieluinen aamutakki. Minä ainakin tahdon viihtyä siinä ihan liian paljon. Vuoden vanha aamutakki näyttää jo suhteellisen kulahtaneelta kaiken pesemisen jälkeen. Kadehdin siskoni ihanaa marimekon mustaa froteeversiota. Jospa saisin sellaisen seuraavaksi!
Muutenkin marimekolla on nykyään tosi kauniita tekstiilejä ja astioita. Niitä katsellessa ei keksi mitään, mitä pitäisi vähän muuttaa, jotta se miellyttäisi myös itseä. Pidän sitä hyvän suunnittelun mittarina. Kun joku asia kolahtaa heti ja kymmenennen hypistelykerran jälkeenkin pyörittelee sitä pääkamerassaan, voi olla varma, että asia on kertakaikkiaan hankittava omaan kotiin. Minä haaveilen ihanista lakanoista sänkyymme. Vilkaisehan näitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti