KOTIA KARTALLE

Nämä seinälle poratut lautaset ovat löytö krääsäpuodista. Niitä oli enää neljä! Alkuperäinen idea oli laittaa niitä kaksi vieretysten lattiasta kattoon. Nyt ne seisovat sievästi rivissä.




Inhoan pikkukrääsää ja kaikenmoista rääsyä. Vielä enemmän vihaan sitä, että ne tuppaavat täyttämään kaikki vapaat pinnat. Säännöllisin väliajoin minuun (onneksi) iskee vimma, joka mieluiten tuhoaisi kaikki nuo puolitärkeät paperit, kirjeet, kynttilänpätkät, kuivamustekynät, servetit, lelut, puolipitoiset vaatteet etc. Lista ei lopu koskaan. Tänään oli sellainen päivä. Kyytiä saivat kaikki yleisten tilojen esteettisyyttä häiritsevät tekijät. E:n päiväunien aika ei jää koskaan hyväksikäyttämättä. Kuinka te onnistutte pitämään pintanne puhtaana ja tasot tyhjänä? Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Olohuoneen löhöilysohvaa on piristetty parin tyynynpäällisen vaihdolla. Nyt nekin saisi mennä vaihtoon!



Keittiömme on pitkänomainen ja jatkuu ruokailutilana, joka yhtyy olohuoneeseen.




Harjoittelen tässä käyttämään J:n ostamaa kameraa ja innostuin ottamaan muutaman otoksen kodistamme. Pääsette tutustumaan tähän remonttiprojektiimme ainakin digitaalisesti. Moni nurkka on vielä kesken, mutta kaikki etenee ajallaan. Lattiavalinta oli vaikea. Päädyimme sitten lopulta Tarketin kulutusta kestävään laminaattiin. Väriltään se on vaihtelevan tummanruskea ja tuntui sopivan muuten niukkaan värimaailmaamme. Isoilla pinnoilla se pääsee oikeuksiinsa, ja isoa pintaahan meillä riittää. Seinät on maalattu valkoisiksi lähes joka paikassa.

Olohuoneemme ruokailutilasta katsottuna. Musta matto etsii seuraajaa. Näkemyksiä?

Erityisen ihastunut olen ainoaan tapetoituun seinäämme. Siihen en kumma kyllä kyllästy en sitten millään. (Pitäisinkö sittenkin suuni supussa?) Josef Frankin klassikkotapetti pitää pintansa. E:kin tutkii kuvia kovin kiinnostuneena. Vuoden verran seinää somistanut tapetti kestää hyvin kostealla rievulla pyyhkimistä, eikä siihen juuri lika edes tartu saati näy.


Olen jonkun joskus kuullut sanovan, että makuuhuoneen tulee olla väritykseltään rauhoittava ja seesteinen. No sitä ei ainakaan meidän uusi unihuoneemme ole. Joskus on hyvä rikkoa totuttuja kaavoja, vaikka J kyllä tuumasi, että tämähän on kuin lastenhuone. Minusta kamarista tuli oikein viihtyisä kaikessa räväkkyydessään!

Vuodekin sijaamatta vielä. Ikkunoista aukeaa rakastamani järvimaisema.


Näin kauniin ruusun J toi minulle kihlausvuosipäivän kunniaksi. Omistan kaksi tuollaista ihanaa ruukkua, jotka olivat kymmenen kruunun löytö pikkuruisesta ruokakaupasta.

Tässä E nyt keikkuu uudella keinuhevosellaan. Oli muuten mielekäs kapistus. Plussaa tälle hepalle, että se on säänkestävä. Kun kyllästymme sisällä, siirrämme sen ulkoleikkeihin!