Huhtikuun viimeistä viedään. Meidän pikkutytön kuukausi. Ensi kuussa tosin juhlitaan perheen ainoaa miespuolista. Juhlaa riittää. Tänäänkin on varmaan yksi ainakin Suomen juhlituimmista päivistä ja illoista. Kyllä täälläkin kokkoja poltellaan, mutta munkit ja sima taitavat olla enemmän suomalaista vappujuhlintaa. Minäkin huonosta kunnostani huolimatta eilen illalla paistelin muutaman munkin, ensi kertaa elämässäni muuten. Kyllä niistä ihan syötäviä tuli. Harmi vaan että pojat illalla teekannun ääressä munkkeja syödessään olivat unohtaneet rasian kannen raolleen, joten aamulla munkit eivät olleetkaan enää aivan tuoreen veroisia. No, hetken päästä anoppi tuo lisää munkkeja.
Ovat tulossa auttamaan järvenrannan puuston harventamisessa. Varsinaisen työn taitaa tehdä appiukko ja poika kantaa rankaa ja pilkkoo puuta. Savottaa kerrakseen! Nautimme ainakin kesällä paremmasta järvinäkymästä. Talvellahan nuo puut eivät niinkään häiritse, mutta kesällä kun kaikki puut ja risut saavat lehdet, näkyvyys huononee. Rumiahan nuo risut onkin. Pystyyn jääköön vain suurimmat koivut!
Siivousurakka on takana tälle aamupäivälle. Pientä järjestelyä vielä silmä kaipaa.
Mukavaa huhtikuun hännänpäätä, lukijani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti