Olipa kerran villipuutarha. Villipuutarhassa kasvoi kymmeniä ja kymmeniä kukkalajeja, puita, pensaita ja marjoja. Kun puutarhassa katsoi ylöspäin, ei voinut nähdä kesätaivaan sineä, harsona tippuvaa lumivaippaa tai suunnatonta tähtien määrää. Tuossa puutarhassa puiden oksat ja lehvät tekivät katon puutarhalle. Sen suojissa eli tuhatjalkaisia, koteloetanoita, lähes nyrkin kokoisia kuoriaisia, käsivarren mittaisia kastematoja, pikkuisia räikeänvärisiä kirppuja ja kaikkia ötököitä, mitkä voivat selviytyä subtrooppisessa ilmastossa. Puutarhan maaperä oli tavattoman rikasta. Sen multa oli kosteaa ja siellä viihtyivät niin alppiruusut, tulppaanit, krookukset, violetit orvokit kuin pionit. Sitä ei oltu hoidettu kymmeniin vuosiin. Tämä villipuutarha sattuu olemaan meidän. Ja minä en satu olemaan viherpeukalo.
Vuosi sitten lähes kaikki jouduttiin karsimaan, jotta saimme tilaa hengittää. Nyt edessä on yhäkin valtava työmaa. Tämän viikonlopun aikana saimme vietyä pakettiautollisen remonttimoskaa jätteenkeräyspisteeseen. Ruohikko ja penkereet on haravoitu. Kuolleet lehdet kerätty jätesäkkeihin. Alapihan rinne odottaa yhä haravointia ja koko puutarha suunnittelua. Luulen, että pihamme saa odottaa vielä seuraavaan kevääseen istutusten laittamista... Kaipaisin puutarhaspesialistia avukseni, mutta en henno palkata. Vinkkejä?
Sulla on hyvä mielikuvitus ja sisustajan silmää, en epäile ollenkaan ettetkö suoriutuis myös pihasuunnittelusta ja toteutuksesta. Puutarhalehtiä vaan selailemaan ja J:n kanssa multaa möyrimään.
VastaaPoistaMukava postaus!
Innostit minua sen verran, että sain rinteen haravoitua näillä puhteilla. Kiitos! Urakkaa on tosiaan monelle sesongille...
VastaaPoistaAloita yksinkertaisesta. Ja vuosien mittaan huomaat, että puutarha on täynnä.
VastaaPoista