Huokaus. Pitkä ja raskas. Tämä päivä ei ole minun. Auringonnousun aikaan herättiin ja peli oli menetetty. Rättiväsyneen ja uupuneen vanhemman pinna ei ole pitkä. Monen viikon syömistaistelut vievät kohta ojasta allikkoon. Eri metodeja on koetettu, ja tuloksena yhäkin muutama leivänmuru, banaani ja puoli litraa kauramaitoa vuorokaudessa. Ei siis kehumista. Lapselle ei ole tullut painoa puoleen vuoteen. Ahdistaa koko syöminen. Olo on aika neuvoton. On koetettu pakolla, ja sormisyöntiä ja omalla lusikalla ja useamman kerran päivässä ja välillä harvemmin. Lisäenergiaa pulverina pulloon ja sillä mennään. Ei kai tämä huolettaisikaan, jos oltaisiin edes lähellä normaalikäyriä.
Mitään vikaa ei löydy mistään. Refluksilääkitystä annetaan minun painostuksesta. Tyttö on tyytyväinen, kun liikahappoisuus ei vaivaa. Öisin toki kiljutaan ja heräillään, mutta päivisin ei itketä jatkuvasti lääkityksen ollessa päällä. Toivossa eletään, että tyttö muuttuisi päiväkotiin mennessään. Toivottavasti ei sitä ennen olla sairaalakunnossa, kun energiansaanti on niin niukkaa. Vielä eivät luut törrötä vartalosta, vaikka neiti onkin pieni kuin kirppu. Tyttö ei todella päästä vanhempiaan helpolla.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia 8-kiloisesta syömättömästä 15- kuukautisesta?
Meidän herra 18kk painoi juuri tasan 10kg. Ei olla samassa veneessä, mutta emme voi kyllä isotellakaan. Paino menee nätisti kyllä omaa rataansa tasaisesti, mutta miinuksella. Tsemppiä! Täällä ollaan mahataudissa: minä :/
VastaaPoista