ARJEN PYÖRÄSSÄ

Tästäkin päivästä selvittiin. Mukana oli harvinaista kyllä aimo annos onnea! Ei yhtäkään kruunua mennyt parkkirahaa työpäivän aikana ja kaksi peruutusta asiakaskäyntien osalta. Sain tehdä työni rauhassa ja se oli erinomaista, kun takana oli vain neljän tunnin yöunet. Viikon keskellä on yksi vapaapäiväkin, joten huomisen vetelee sen voimalla. Tukholmassa on tällä erää vilpoisaa ja harmaata. Huomiseksi on toki luvattu mittarin nousevan lähelle kolmeakymmentä. Toivoisin sitä keskiviikolle. Suomesta on vieraita visiitillä. Tukholman konkarit eivät paljon navigointiapua tarvitse. Menevät menojaan, kun duunari painaa. Hyvä näin!

EI HELMIÄ SIOILLE

Tänään paistaa aurinko ja välillä ripsottaa vettä. Tuuli on aika napakka, silti kesäisen lempeä. Työpäivä meni rivakasti ja koetin revitellä satulassa niin, että reisissä tuntuu. Päivään mahtui unohduksia ja muuta mukavaa vastoinkäymistä, eilisestä puhumattakaan.

Sen verran paljastan vanhusten todellisuutta, että jo toistamiseen pesin eräänkin mummelin olohuoneessa ämpärien ja pyyhkeiden kera. Niin huonossa kunnossa on tätä nykyä, että edes porrashissiin pääseminen ei tule kysymykseen. Hiustenpesu oli erittäin haasteellinen operaatio, mutta meni oikeastaan jo rutiinilla viime viikkoisen jälkeen. Poika irtisanoi äitinsä hoitosopimuksen firmaltamme. Syynä huono hoito. Sanoin mummelille, että on ehkä turha haaveilla, että kukaan muu ihminen alkaisi samoihin pesuoperaatioihin kuin minä. Muuta ei tule kuin p**kaa suoraan kasvoille. Turha siis puurtaa. En ymmärrä kuka jaksaa hoitaa vanhuksia pidemmän aikaa. Ruotsalaiset vanhukset ovat niin kiittämättömiä. Onneksi urani on pian ohi. Ja tämä nimeltä mainitsemattoman mummelin keski-ikäinen poika asuu äitinsä luona, eikä laita tikkua ristiin omaa äitiään auttaakseen. Voitteko kuvitella?

ILTATÖITÄ

Latautumista työiltaan. Iltatyö ei ole minun juttuni. Koko aamupäivä menee kuitenkin lähtöä odotellessa. Saahan siinä pyykkivuorta pienemmäksi ja huushollia siistittyä, mutta rentoutumaan en kykene. Onneksi en olekaan lupautunut tekemään kuin muutaman iltavuoron. Tänään taas lunastetaan näitä lupauksia. Eilen lounastunnilla ostin E:lle tennarit. Sopivat syksyisempäänkin säähän. Lacosten versiot alkavat vedellä viimeisiään. Ne olivat kyllä täyden kympin kengät. Saa nähdä tuleeko seuraajista yhtä suositut.

ME OLLAAN DUUNAREITA KAIKKI!

Töitä takana parin viikon verran. Fillari kulkee ja reisilihakset alkavat pikkuhiljaa palautua. Ei tarvitse yhtä vahvoiksi tullakaan. Riittää nämä nykyisenlaiset. Hurjan nopeasti on viuhahtaneet nämä päivät. Kesätyttömme hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin! Työpäivän aikana ei tarvi stressata, että miten kotona voidaan. Se on hyvä se.

Lasken sormin työpäiviä ja ansaittuja pennejä. Jokainen päivä on askel eteenpäin. Täytyy koettaa pistää tikkua ristiin perheen elannon eteen. Joskus se nyt sattuu olemaan melko vastahakoistakin hommaa. Pitää nähdä metsä puilta. Hoitoalalle minusta ei vain koskaan olisi. En saa hommasta minkäänlaisia kiksejä. Hurraahuudot kaikille hoivaajille! Minusta sitä ei löydy kuin tämän kesäjobin verran.

Etupihan pikkupläntti on raivattu systerin kanssa. Seuraavana ohjelmassa pihasuunnittelua. Paiskimmekin eilen hiki hatussa lapioiden kanssa. Muutama naapurin ja kylänmies tuossa kävikin kommentoimassa, että teemme miesten hommaa. Pullistelin vain valtavia hauiksiani ja painoin lapiota entistä tiukemmin maahan!

ÄITI, MAAILMAN KAUNEIN SANA

Huokaus. Pitkä ja raskas. Tämä päivä ei ole minun. Auringonnousun aikaan herättiin ja peli oli menetetty. Rättiväsyneen ja uupuneen vanhemman pinna ei ole pitkä. Monen viikon syömistaistelut vievät kohta ojasta allikkoon. Eri metodeja on koetettu, ja tuloksena yhäkin muutama leivänmuru, banaani ja puoli litraa kauramaitoa vuorokaudessa. Ei siis kehumista. Lapselle ei ole tullut painoa puoleen vuoteen. Ahdistaa koko syöminen. Olo on aika neuvoton. On koetettu pakolla, ja sormisyöntiä ja omalla lusikalla ja useamman kerran päivässä ja välillä harvemmin. Lisäenergiaa pulverina pulloon ja sillä mennään. Ei kai tämä huolettaisikaan, jos oltaisiin edes lähellä normaalikäyriä.

Mitään vikaa ei löydy mistään. Refluksilääkitystä annetaan minun painostuksesta. Tyttö on tyytyväinen, kun liikahappoisuus ei vaivaa. Öisin toki kiljutaan ja heräillään, mutta päivisin ei itketä jatkuvasti lääkityksen ollessa päällä. Toivossa eletään, että tyttö muuttuisi päiväkotiin mennessään. Toivottavasti ei sitä ennen olla sairaalakunnossa, kun energiansaanti on niin niukkaa. Vielä eivät luut törrötä vartalosta, vaikka neiti onkin pieni kuin kirppu. Tyttö ei todella päästä vanhempiaan helpolla.

Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia 8-kiloisesta syömättömästä 15- kuukautisesta?