VIIMEINEN PARI UUNISTA ULOS

Huhtikuun viimeistä viedään. Meidän pikkutytön kuukausi. Ensi kuussa tosin juhlitaan perheen ainoaa miespuolista. Juhlaa riittää. Tänäänkin on varmaan yksi ainakin Suomen juhlituimmista päivistä ja illoista. Kyllä täälläkin kokkoja poltellaan, mutta munkit ja sima taitavat olla enemmän suomalaista vappujuhlintaa. Minäkin huonosta kunnostani huolimatta eilen illalla paistelin muutaman munkin, ensi kertaa elämässäni muuten. Kyllä niistä ihan syötäviä tuli. Harmi vaan että pojat illalla teekannun ääressä munkkeja syödessään olivat unohtaneet rasian kannen raolleen, joten aamulla munkit eivät olleetkaan enää aivan tuoreen veroisia. No, hetken päästä anoppi tuo lisää munkkeja.

Ovat tulossa auttamaan järvenrannan puuston harventamisessa. Varsinaisen työn taitaa tehdä appiukko ja poika kantaa rankaa ja pilkkoo puuta. Savottaa kerrakseen! Nautimme ainakin kesällä paremmasta järvinäkymästä. Talvellahan nuo puut eivät niinkään häiritse, mutta kesällä kun kaikki puut ja risut saavat lehdet, näkyvyys huononee. Rumiahan nuo risut onkin. Pystyyn jääköön vain suurimmat koivut!

Siivousurakka on takana tälle aamupäivälle. Pientä järjestelyä vielä silmä kaipaa.

Mukavaa huhtikuun hännänpäätä, lukijani!

ENTEROROKKO

Tukholman kävijöille: Zeta´s Trädgård café. Tutustuin eilen. Uskomaton tunnelma, hyvää ruokaa, kaunis miljöö ja herkullisia leivoksia. Sinne siis!

Sairaskirjoilla täällä edelleen, kohta kolme viikkoa! Syykin selvisi eilen, kun kieli on aivan täynnä pikkurakkoja ja viime yö meni sitten yrjöillessä ja pahoinvoidessa. Ihmettelinkin, että miten flunssa voi olla näin tiukassa. Luulee jo parantuneensa, ja taas vetää vaakataasoon. Lääkettä tähän ei ole. Enterorokko. Suu- ja sorkkatauti. Kamalin tauti minulla ikinä! Syöminen ja juominen ovat olleet muutaman päivän jo lähes ylivoimaista touhua. Nyt alkaa olla heikossa voinnissa, kun veden juominenkin on tuskaa. Onneksi pieni kai selvisi äkäisen näköisellä "vaippaihottumalla". Kielessä näkyi muutama pienenpieni rakkula viime viikolla. Ja poskissa oli ihottuma näköistä punoitusta. Nyt tyttö on enää räkäinen ja limainen. Vain me perheen päät sairastetaan.

Onko joku muu aikuinen sairastanut enterorokkoa?

YLEISKONE(LAKKO)

Älkää kukaan koskaan menkö ostamaan Kenwoodin Patissier -yleiskonetta. Sen kanssa on täällä taisteltu pitkin keväitä. Ensimmäinen oli viallinen ja takuuvaihdossa saadussa oli aivan sama vika; ainakin maallikon korvin. Nyt se on jälleen korjauksessa ja odotellaan, mitä tapahtuman pitää. Minun on kuulemma suostuttava ottamaan sama kone takaisin, vaikka siinä olisikin täsmälleen sama vika. Hermoni ovat heittäneet asian tiimoilta häränpyllyä muutamaan otteeseen. Sai kyllä tällä kertaa Elgigantin esimies kuulla kunniansa. Mikäli vika esiintyy kolmannen kerran, voin vaatia rahani takaisin. Odotellaan mielenkiinnolla. Todella raivostuttavaa hypätä koneen kanssa parinkymmenen kilometrin päässä tuon tuosta ja sitten viikkotolkulla koettaa pärjätä ilman laitetta. Ei paljon leivota. Jouduimme kaiken hyvän päälle ostamaan sähkövatkaimen, koska meillä ei minkään sortin sähköistä vispilää muuten ole. Viimeksi syynä oli varaosan puuttuminen, minkä vuoksi me saimme ihkauuden laitteen. Vikaa ei voitu korjata kohtuullisessa ajassa. Eikä siinä, jos palvelu olisi ollut asianmukaista, mutta heidän puoleltaan kömmähdyksiä sattui niin toimitusaikojen kuin koko koneen tilaamisen suhteen. Ja kaiken päälle tilalle tulleesta puuttui taikinakulhon suojaosa. Elgigantista en koskaan enää osta mitään. Näin huonoa palvelua en ole saanut vielä mistään! Kokemuksia surkeasta asiakaspalvelusta?

VIHDOIN MUSTAA VALKOISELLA

Täytyy poistaa linkki, jonka tarkoitus oli saada hyvää mieltä aikaan, mutta joka ymmärrettiin täysin väärin. Pahoittelen!

LENTOLIPUT TASKUSSA

Kieltä karvastelee ja koko suu on oudon arka ja turvonnut. Mitä lie tämä flunssan jälkitauti? Syöminen on hieman hankalaa, mutta eiköhän se tästä muutaman päivän sisään helpota. Tämä aamu on meillä tyttösen kanssa ollut vähän helpompaa. Unille tosin täytyi laittaa jo yhdeksän aikaan, kun E oli niin väsynyt. Unilauluiksi kelpasi vain oman äidin tuudittelu, ei mitkään valmiit laulut.

Ostin eilen lentoliput Helsinkiin. Ihanaa päästä pitkästä aikaa Suomeen ja saan vielä kaiken kukkuraksi ihan oman loman. Isä jää lapsen kanssa kotiin. Ei innostunut viikonloppureissusta, koska minulla on suhteellisen ohjelmoitu nuo päivät. Sopiva hengähdystauko onkin tämän sairastelujakson jälkeen. Isä saakin sitten pari viikkoa lomaa meistä, kun lähdemme mummolaan.

Tänään ei aurinko paista. Vappusimaakaan en ole tehnyt. Taitaa jäädä tekemättä, koska inhoan itse simaa. Vappumunkkeja voisi tietysti tehdä, nehän kuuluvat juhlaan ja maistuvatkin meikäläiselle. Kunnon valurautapata vaan puuttuu talosta, mutta kai niitä voi teräskattilassakin paistella. Tippaleivät eivät myöskään ole minun juttu. Kauniitahan ne ovat, mutta tykkääkö niistä joku?

Eilen sain orvokit ruukkuihin. Tänään pitäisi koettaa sulloa kirppiskamat niin tiukkaan, että saan vietyä kaikki lentokoneessa. Aikaisempi suunnitelmani mennä autolla olisi ollut tavaroiden kannalta yksinkertaisempaa, mutta nyt matkustaminen menee nopeasti ja puolet edullisemmin. Kuka voisi vastustaa?

ORVOKKINI TUMMASILMÄ

Maanantaista viikko taas pyörähti käyntiin. Sitkeä aamu ollut, kun neiti ei millään meinaa alkaa unille. Ei jaksa leikkiä, eikä ruokakaan maistu. Äidin sylikään ei ole hyvä paikka. Toiseen kertaan kävin lullaamassa ulkona uneen. Katsotaan, miten pitkän pätkän tyttönen nyt nukkuu. Haettiin tuossa aamutuimaan muutama pikkuorvokki lähikaupasta. Ne pitäisi istuttaa ruukkuihin parvekkeelle. Saadaan kesän tuntua, onhan vappukin ensi viikonloppuna.

Viikonloppu oltiin tiukasti kotona. Lauantaipäivä aherrettiin villaföreningin pihatalkoissa ja oma piha siivottiin lopuista puskista ja lehdistä. Siinä haravoidessani pyöräytin haravalla niin käärmettä kuin hiirtäkin. Tämä meidän villipuutarha on siis yhäkin melko villi! Nautittiin auringon lämmöstä ja istuttiin laiturinnokassa. E näki ihan oikeita ankkoja uiskentelemassa järvellä. Vähän eri värisiä tosin kuin oma pikkuinen rakas kylpyankka.

Suunniteltiin terassia pihallemme ja mielessä pyörii myös kesälomareissu. Alun perin minulla oli haaveena lähteä Etelä-Ruotsin rantoja katsastamaan, mutta jotenkin aloin kuitenkin haaveilla Jurmalan rannoista ja Riiasta. Lentohotellipaketin saisi alle 3000 kruunulla koko perheelle torstaista sunnuntaihin. Pitää kai odottaa, että magneettikuvaus on ohi, jotta on hieman viisaampi kaiken suhteen. Sitä ennen ei ehkä voi ostaa lippuja yhtään mihinkään.

Tyttösen kanssa lähdemme Suomeen mummolaan pariksi viikoksi ensi kuun loppupuolella ja sille ajalle miehelle on varattu terassin tekoa ja alakerran vaatehuoneen remontti. Jospa saisimme tulla sitten takaisin taas vähän valmiimpaan kotiin. Taitaa mennä vielä aikaa, ennen kuin meidän koti on kutakuinkin valmis. Haaveissa olisi päästä kylpemään oman saunan löylyihin ensi jouluna! Kiirettä on turha pitää, jos ei halua omia hermoriekaleitaan ihan kokonaan hävittää...

Nyt vedän puutarhahanskat kouraan ja multapussin kimppuun!

I love Spotify

Mikähän fennomaani minusta on kasvamassa? Täällä tippa linssissä kuuntelen suomalaista musiikkia Lahden kaupungin orkesterin soittamana. Pitäisi pitkästä aikaa mennä konserttiin nauttimaan elävästä musiikista! Taidanpa ottaa selvää milloin ja missä Tukholmassa kuulee jotain kaunista. Miestäni en harmi vaan seurakseni saa. Hänestä onkin sitten lapsenpiiaksi. Seuraa olisi toki mukava olla. Etsintäkuulutetaan!

Meillä sairastaa nyt koko perhe tätä flunssaa. Minä alan kyllä jo olla paremmalla puolella, mutta isäntä käy lääkekaapilla (harvinaista) ja lapselle saa antaa nestemäisenä tuon tuosta, sillä itkusta ei tule muuten loppua. En tiedä sairastaako E usein, mutta vuoden ikään mennessä hänellä taitaa olla viides räkätauti. Korviin ei ole vielä kertaakaan mennyt, mitä pelkään niin kovasti, sillä itse olen ollut pahemman luokan korvalapsi. Aikuisiällä tosin korvatulehduksia ei minulla ole ollut. Muutama vuosi sitten nielurisatkin leikattiin, eikä sen jälkeen angiinakierteestäkään ole ollut jälkeäkään. Siitä olen kiitollinen!

Paras uutinen pitkään aikaan on se, että pääsen vihdoin kivuliasta selkääni kuvauttamaan. Enää pari viikkoa, ja sitten mahdollisesti selviää mikä minussa on vialla. Oikein täytyy hattua nostaa nuorelle naislääkärille, joka näytti ymmärtävän, että en ihan huvikseni tule valittamaan vaivaani. Sain oitis lähetteen ja nyt jännitetään.

Tukholma on harmaa ja räntäsateinen. Täällä jännitetään, että pääseekö ystäväpariskuntamme Espoosta kauan odottamalleen Lontoon-reissulle. Mikäli matka peruuntuu, saatamme saada vieraita ensi viikoksi. Sehän se mukavaa olisi, mutta vielä ei saa toivoa, koska silloinhan koneet lentävät huomenna normaaliin tapaan.

Tein muutaman mukavan kirppislöydön eilen tuulettumisreissullani. Oli pakko lähteä heti aamusta aivoja lepuuttamaan lempikirpparilleni lähiostoskeskukseen. Poltin totaalisesti päreeni itkuisen lapsen kanssa itsekin puolikuntoisena. Isännälle ostin kauluspaidan syntymäpäivälahjaksi ja itselle pari vaatekappaletta ja avokkaat. Juhlapuku on katseltu jo kuukausia sitten ja eilen sitä sovittaessani totesin, että helmaa on lyhennettävä kymmenisen senttiä. En tiedä riittävätkö hermoni ja taitoni sen tekoon. Osaan jo ennalta arvata, että sauma alkaa kiertää ja raivostun täysin sitä värkätessäni. En tiedä ketä ompelutaitoista vaivaisin hommalla. Sehän ei suuren suuri ole, mutta kangas on aika vaativan laatuista.

Tänään iltapäivällä kerkesin hioa ja pohjamaalata vedenvihreän arkun. Vielä odottaa toinen hionta ja pintamaalaus. Sen jälkeen ostan vielä rullat alle ja yöpöytämme näyttää vihdoin inhimilliseltä, eli valkoiselta. Ellei se jostain syystä kelpaa makuuhuoneeseemme, voin siirtää sen tulevaan lastenhuoneeseemme lelukoriksi. Tai miksei olohuoneeseen toiseksi sohvapöydäksi?

Eräs mieltä askarruttava asia on taulu, jota olen tilaamassa sisaren tyttäreltäni. Pikkutaiteilijalta. Hän kaipaa vinkkejä ja minäkin ihan mielelläni suunnittelen, että millaista värimaailmaa ja kuvaa seinällemme tahdon. Hinnasta täytyy ilmeisesti keskustella tyttösen kanssa. Jospa siirrynkin verkkoon keräämään ideaa!