Pikkunaisemme on oppinut tunnistamaan pupun Ainu-tuttipullostaan ja innoissaan hokee pupu-sanaa. Päätin, että ostan hänelle [vaikka pehmoleluja vihaankin] pupun, mikäli satun löytämään söpön. Matonhakureissulla seinältä tirkisteli mielestäni E:n näköinen pupuliini, joten se matkasi kotiimme. Ylimmäisessä kuvassa koreilee kännykkäkoru. Niitä ostinkin pari kappaletta. Keveyden ja koon takia sellainen on helppo lähettää vaikka kirjeessä kummilapselle. Itselle ei taida kehdata moista otusta käsipuhelimeen ripustaa...
Kolmannessa kuvassa roikkuu tekstiilinen lampunpiuha. Koekäytössä ensin työhuoneessa. Ehkä siirtyy toiseen tilaan ajan kanssa. Pitäisiköhän laittaa myyntiin entinen työhuoneen paperinaruvalaisin, jonka väsäsin viimeisilläni?
Pehmolelut on perseestä..paitsi tyylikkäät tietysti, niin kuin tämä hankkimasi pupu. I like!
VastaaPoista