Päivät juoksevat ja viikot vilisevät. Sumuinen maisema muuttui maaliskuuksi. Meillä iloittiin vieraista ja viikko pyörähti jälleen käyntiin. Minulla melko matalalla sykkeellä. Otin aamupäivällä tyttären kanssa nokoset ja vanuin aamutakissa iltapäivään saakka. Nyt olen sentään saanut kiskaistua vaatekerran ylleni ja äidin kutomat lempivillasukat lämmittävät mukavasti jalkoja. Kevääntulon tuntee jo tulppaaneista. Ikean halpakimppu yllätti virkeydellään. Hakekaa koteihinne tuomaan kevättunnelmaa!
Äidin kasvovoiteesta on tullut E:n vartalovoide kylvyn jälkeen. 
Vieraiden kanssa kolusimme kirpputoreja. Oudolta tuntuu kutsua vieraiksi niin tuttuja. Suomen kielen kummallisuuksia tämäkin. Jotain pientä tarttui kassiin. Ystävieni löytökin pääsi meidän keittiöömme: Antti Nurmesniemen Pikku-Pehtoori. Saatiin kyllä pilkkahintaan. Kaiken kukkuraksi ostin kaupasta ihan vahingossa pannukahvia, joten pääsimme oikein testaamaan pannua käytännössä. Hyvät sumpit sillä saa aikaiseksi! Perjantaina entinen esimieheni taas hätyytteli minua soitollaan. Tarvisivat kipeästi työntekijää. Sanoin, että valitettavasti mahdottomuus, koska tytärtä ei saa hoitoon ennen yhden vuoden ikää. Mielelläni jo lähtisin. Silti odotellaan kesään saakka. Pääsee oikein helteillä työn makuun! Näissä kurasäissä olisi kyllä sama lompsia toimistoon papereita siirtelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti