Ollaanpa sitä tosiaan kiireisiä ja laiskoja, kun ei voida enää puhua päivityksistä vaan joko päivittelystä tai viikotuksista! [Kumpi lienee osuvampi?] Taas on palattu kotiin ja miten ihana yllätys meitä olikaan vastassa. E:n setä oli ihanasti käynyt vetämässä roskapöntön ulos kaapista ja tehnyt elämisen jälkiä murtovarkaita ajatellen. Kiitos hänelle! Avasin kotimme oven ja vilkaisin lämpöpumppua, jonka ajastinvalo välkkyi pelkäämääni oranssia. Juoksin ruokailuhuoneen ikkunan ääreen ja katsastin sisälämpötilan: ruhtinaalliset 8 astetta! Siinäpä sitä olikin yllätystä kerrakseen. E:n sain pitää toppahaalarissa sisällä muutaman tunnin, jonka jälkeen sain hänet nukahtamaan untuvapeitteen alle. Itse tartuin imurin varteen ja laitoin hihat heilumaan. Paksu villapipsake päässä pysyin jotenkuten lämpimänä. Vieläkin, tunteja myöhemmin, laminaatti tuntuu jalkojen alla melkoisen viileältä. Ja luonnollisesti pumpun asentaja on ihan äimän käkenä eikä tule kuulemma korjaamaan vikaa ennen kuin hän tietää mitä vikakoodi tarkoittaa. Kenties ensi talvena?
Suomessa oli niin mukavaa. Keskityimme vain ihmisten kanssa seurusteluun sikäli kuin esikoisemme antoi siihen mahdollisuuden. Öisin riitti itkua ja minun hermojani kiristeli melkoisesti [kuten varmaan ystäväperheemmekin, jossa majoituimme]. Tällä kertaa kiersimme keskustan kaukaa. Kiiriaisen kanssa käväisimme lauantaiaamuna Valtterilla ja 10 eurolla löytyi melko mukava paketti. Kunhan pääsen ihan omassa rauhassa päivittämään blogia, niin voisin julkaista muutaman kuvan löydöistäni. Katsotaan, josko joudan illemmalla. Nyt taidan keittää äkäiset kahvit iltapäiväni ratoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti