VIA DOLOROSA

Meklarikin ihastui Yki Nummen klassikkoon. Ihmekös tuo?

Kuka koskaan on keksinyt, että se on juuri nainen, joka imettää ihmisen poikia? Juuri nyt tuntuu, että naisen osa on kerrassaan mahdoton tehtävä. Hermosäikeet on venytetty äärimmilleen. Tunnen niiden jännittyneen niin, että ihme, ellen kohta kuule korvia vihlovaa pingahdusta. Pulssi on noussut rasvanpolttotasolle, ja verenpaineetkin varmaan kohisevat niin korkealla, että sydän ei kohta jaksa enää pumpata. Suuri päätös on tehty. Ei. älkää luulkokaan, että olisin jo lopettanut rintaruokinnan. Olen vain päättänyt, että puolen toista viikon päästä se ON lopetettu. Tänään oli tarkoitus alkaa vähentämään rintaruokintaa päiväsaikaan, jotta se ei loppuisi kuin seinään. Aamupäivällä sivelin etikkaa, jotta neiti ei huolisi rintaa, mutta kappas vaan, ei se tuntunut yhtään hidastavan neidin imemistä. Ilmekään ei värähtänyt E:n nautinnollisesti asetuttua sikiömäiseen asentoon syliini.

Pientä ei tunnu omat lelut kiinnostavan lainkaan.

Onnellinen olen kuitenkin siitä, että tänään olen saanut ennätyksellisesti kahteen otteeseen neidin avaamaan suunsa kiinteää ruokaa antaessani. Senkään kanssa ei ole taisteltu kuin se seitsemän kuukautta. Ihmettelen, että mistä kaikki tämä temperamentti ja luonteen lujuus oikein periytyy? Vastataan kuten Jope. -Isältä. [-Äidiltä]. Kauhunsekaisin tuntein mietin tulevaa Suomen-reissuani. Olisikohan viisainta pitää puhelin suljettuna koko reissun ajan, ettei minun tarvi odotella tulenkatkuisia parkuisia puheluita ja tulla lankoja pitkin Ruotsiin. Voivat, meinaan, tuntua pitkiltä isälle ja tyttärelle nuo vuorokaudet. Ensi viikonloppu harjoitellaan alkuun yöt. Katsotaan, että miten se onnistuu. Ja koetan olla päivätkin imettämättä. Mahdolliset aamu ja iltasyötöt vielä viikonloppuna. Kerron sitten, miten kaikki etenee. Uskokaa tai älkää, mutta meidän palopillin kanssa mennään aina vaikeimman kautta!

Useimmiten äiti saa seuralaisen myös vessareissuilleen.

Loppuviikko hurahti niin, etten kerennyt tilaani päivitellä. Vieraiden kanssa oli tosi mukavaa. Harmitti vain, että kerkesivät olla niin vähän aikaa. Kerettiin siinä yhdet mattokaupat tehdä ja kävin samalla tinkaamassa ihastelemaani taulua. Kyllä kannatti! Suostuivat nyt myymään sen vaivaisella 200 kruunulla. Minulle selvisi vasta jälkeen päin, että ei se ollut ihan mikä tahansa vedos vaan viime vuosisadan alkupuolella syntyneen ruotsalaisen graafikon abstrakti maisemalitografia. Teos vaatii kyllä uudet kehykset ja uuden pahvituksen.


Näetkö järven ja metsän?

Iso musta villamatto siirtyi jo alakerran oleskelutilaan ja istuu siellä huomattavasti paremmin. Edullinen villamattolöytöni oli reilusti pienempi ja asettui nyt lokkivalaisimen alla olevan sohvaryhmän seuraan.


Tämä oli löytö, ja huomattavasti huolettomampi ja keveämpi olohuoneeseemme kuin edeltäjänsä.