KOTINI ON LINNANI

Kotona ollaan! Hurahtaen menivät päivät Suomessa, mutta ihan mukavaa oli palata omien kullanmurujen luokse. Hyvin olivat isä ja tytär pärjäilleet, vaikka kuulemma sinnittelyä se oli ollut hermojen kanssa. Hyvä, että nyt isäkin tietää, mihin minä olen uupua. Tänä aamuna päätin, että jatkan neidin refluksivaivan lääkitystä ja tuntuu, että päätös on prikulleen oikea. Viime viikkojen kätyisyys on ilmeisesti ollut liian aikainen lääkityksen lopettaminen. Nyt E viihtyy jälleen touhuissaan ja minä elän toivossa, että näin saisi jatkua. Syliä E kaipaa vieläkin tuon tuosta, mutta tänään ei ole tarvinnut kuunnella jatkuvaa itkua. Pidetään jatkolle peukkuja!

Oli kerrassaan luksusta istahtaa Turussa kahvilaan ihan itsekseen. Tuntui lähes uskomattomalta viettää reilut 3 vuorokautta niin, että ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Täytyy ottaa useammin tällaisia irtiottoja! Se vain tarkoittaa sitä, että on lähdettävä merta edemmäs kalaan. Mukavaa pientä saalista sainkin. Kolmas kuppisarja lähtee keruuseen. En voinut vastustaa kiusausta. Nappasin mukaani myös muutaman valkopunaraitaisen marimekon tasaraita-pyyhkeen. Niillä on mukava piristää muuten mustavalkoista kylppäriä!